Markku Wilenius & Jari Kaivo-oja: Yliopisto, kuokka ja isänmaa

Anu Kantola (Helsingin Sanomat 9.5.2017) nosti aiheellisesti esiin kysymyksen siitä, miten yliopisto pärjää meidän maailmassamme, jossa ruokakupilla parhaan paikan ottavat ne, joilla on kovin ääni. Hän viittasi erityisesti siihen, kuinka yliopistot eivät taivu päätöksentekijöiden lobbaukseen, jossa yritykset ovat erityisen hyviä. Yliopistoille on jäämässä peräkammaripojan passiivinen rooli.

Maailma ympärillämme on kehittynyt sellaiseen suuntaan, jossa meille avautuu ennennäkemättömän vaikeita ongelmia. Jokaista viittä robotisaation kehittymisen myötä naisilta katoavaa työpaikkaa vastaan syntyy vain yksi uusi työpaikka, kertoo uusi Maailman talousfoorumin julkaisema tutkimus. Esimerkiksi USA:ssa 47% työpaikoista ennustetaan katoavan seuraavan 10-15 vuoden aikana, kertoo toinen tutkimus. Useiden tutkimusten mukaan uhattuina on merkittävä osa (vaihteluvälinä 30-50%) nykyisistä yhteiskunnan työtehtävistä. Ns. älyllistä korkeaa panosta vaativien kognitiotehtävien määrä on tosin kasvussa, kun taas rutiinitehtävien määrä on laskussa työmarkkinoilla sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Osaamispääomakilpailu on osa nykyistä todellisuuttamme. Tämä muutosprosessi edellyttää isoja panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen, jos halutaan tietoisesti välttää laajaa syrjäytymiskehitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Uusin ilmastotutkimus toteaa, että meillä maksimissaan 10-15 vuotta aikaa kääntää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, ennen kuin on liian myöhäistä. Monet muutkin vaikeat kestävän kehityksen ongelmat odottavat ratkaisuja ja niiden älykkäitä tuottajia ja toteuttajia.

Yliopistot ovat opinahjoja ja juuri oppiminen muuttuu tällä hetkellä rajusti ympäri yhteiskuntaamme. Kaikki organisaatiot, niin julkiset kuin yksityisetkin, painivat sen kanssa, kuinka oppiminen tapahtuisi vikkelämmin niiden sisällä ja välillä. Se on haasteellista, sillä rakenteet on peritty teolliselta ajalta, eivätkä toimi enää meidän ajassamme. Lisäksi useimmilla toimijoilla ei ole selkeää käsitystä siitä suunnasta, minne pitäisi kulkea. Tässä tilanteessa on hyvä tiedostaa, että tulevaisuuden oppimiseen tulee ratkaisevasti vaikuttamaan seuraavat neljä oppimisskenaariota.

Perinteinen käsitys oppimisesta on perustunut siihen, että opettajat ja ihmiset opettavat oppilaita. Tulevaisuudessa syväoppimisen kehitys siirtää painopistettä siihen suuntaan, että ihmiset opettavat robotti- ja keinoälysovellutuksia, robotti- ja keinoälysovellutukset opettavat ihmisiä ja lopulta robotti- ja keinoälysovellutukset opettavat toisia robotti- ja keinoälysovellutuksia. Tämä merkitsee isoa mullistusta akateemiselle maailmalle ja sen toteuttamille opetusohjelmille.

Jos yliopistoilta Suomessa leikataan koko ajan rahoitusta, jäämme merkittävin osin tämän kehityksen ulkopuolelle suhteessa kilpaileviin kansantalouksiin kuten esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan tai Saksaan, jossa jopa isoja akateemisia tutkimusryhmiä rekrytoidaan yliopistoihin uusille kehitysaloille. Tämä leikkauslinja heikentää myös yliopistojen ja yritysten yhteismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Se heikentää myös public-private -osaamisverkostojen toiminnan tehokkuutta yhteiskunnassa.

Juuri tästä suunnasta me haluamme nyt keskustella. Mielestämme yliopiston tehtävä ei ole ensisijaisesti tuottaa valtionhallinnon kanssa tehtävän sopimuksen mukaan maistereita ja tohtoreita. Tehtävä on pikemminkin toimia sivistyksen ylläpitäjänä ja yhteiskuntamme uudistamisen kasvualustana.  Tarkoituksensa toteuttamiseksi yliopiston on toimittava ns. Quartet Helix –mallin pohjalta, jossa yliopistojen yhteistyötä julkisen sektorin, yritysmaailman ja kansalaisten välillä pyritään aktiivisesti lisäämään. Tässä mielessä yliopistojen uudistaminen on jäänyt pahasti kesken.

Suomi on spurtannut 100 vuodessa Euroopan takamaasta yhdeksi vauraimmista ja menestyneimmistä maista. Nyt olemme aivan selvästi luisumassa takaisin päin. Jos me emme käsitä sitä, että tulevaisuutemme voi vain ja ainoastaan perustua tiedon ja osaamisen jalostamiseen, olemme tuhoon tuomittuja. Maailman tietovarannot eli massadata ovat ”uusi öljy” matalahiilisessä tulevaisuudessa. Maailma tarvitsee tietoon perustuvia ratkaisuja ja nuoret tarvitsevat oppimisen alustan, joka auttaa heitä orientoitumaan maailmassa ja löytämään paikkansa siinä. Meidän on annettava nuorillemme mahdollisuus oppia uimaan voimakkain vedoin massadatan ja uuden tiedon valtameressä.

Jos siis poliittiset päättäjämme vievät lyhytnäköisesti toimintaedellytykset yliopistoilta ja halvaannuttavat näin myös yliopiston sisäisen kehityksen, emme voi odottaa mitään hyvää koituvaksi. Yliopistojen tulevaisuutta ei voida rakentaa toiveajattelun pohjalle. Tiede etenee koko ajan huimaa vauhtia eteenpäin: esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa tulee joka vuosi 10% lisää julkaisuja. Tämän tiedonjalostumisen pohjalta tekoälyn soveltaminen tulee tulevina vuosikymmeniä synnyttämään valtavasti uusia mahdollisuuksia ja siis myös työpaikkoja aloille, joiden olemassaoloa emme edes osin havaitse vielä. Seuraavia konkreettisia Quartet Helix-toimenpiteitä kannattaisi harkita, jos haluamme siirtyä uuteen vaiheeseen yliopistojen kehittämisessä:

  • Vahvistetaan ja vaalitaan akateemista ja keskustelevaa, dialogiin tähtäävää sivistystraditioita kaikkialla yhteiskunnassa.
  • Toteutetaan dosenttiluentojärjestelmän rahoitus siten, että se tukisi Quartet Helix-vuorovaikutusta. Hukkaamme merkittävän määrän resursseja aliarvioimalla dosenttien osaamispääomaa.
  • Luodaan tehokkaampi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteinen toimintamalli. Älykäs työnjako on tuottavuuden peruselementti.
  • Varmistetaan nykyistä uskottavampi ja toimivampi urapolkumalli lupaaville nuorille tieteilijöille, koska nykyinen Suomen toimintamalli vie parhaat nuoret osaajat ulkomaille. Osaamisvajeen kasvu on pysäytettävä.
  • Otetaan kestävät ja ketterät tutkimusryhmät strategiseksi tavoitteeksi kaikessa tiederahoituksessa.
  • Luodaan pohja tehokkaammalle Eurooppa -yhteistyölle ja strategialle kaikille Suomen yliopistoille mukaan lukien Marie Skłodowska-Curie -ohjelmat.
  • Vahvistetaan Yliopistojen host/residenssi-roolia ja asemaa suhteessa ulkomaisiin tutkimusverkostoihin ja tavoitellaan tietoisemmin huippututkijoiden vierailuja ja teknologiasiirtoa Suomeen.
  • Rakennetaan yliopistoille oma tehokas start up- ja kasvuyritysohjelma (esim. Suomen Akatemia ja Tekes yhdessä akateemisen kasvuyritysohjelman koordinaattoreiksi yhdessä yliopistojen kanssa).
  • Luodaan Euro-, Kiina- ja Intia-yliopistoyhteistyöverkostojen strateginen kehittämisohjelma.
  • Perustetaan Hallitukselle oma tiede- ja teknologiaministeri, jolla on selkeä tulosvastuu Suomen osaamispääomapolitiikasta.

Johan Vilhelm Snellmania mukaillen kansakunnan tulevaisuuden määrää sen sivistyksen taso. Meidän on vaadittava päättäjiltämme riittävästi kaukokatseisuutta. Lordi Halifaxia mukaillen – Sellainen profeetta, jonka muisti pätkii, ei voi olla oikea profeetta! Suomi ja Suomen kansa ansaitsee kaukokatseisen osaamispääoman kehittämisohjelman, joka ei jätä maamme parhaita osaajia passiivina odottelemaan parempia päiviä peräkammariin. Tämä asia kannattaisi muistaa, kun vietämme Suomen 100-vuotisjuhlavuotta.

 

Kirjoittajat:

Markku Wilenius on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja YK:n alaisen Unescon professori. Jari Kaivo-oja on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Helsingin ja Lapin yliopistojen dosentti.

2 vastausta “Markku Wilenius & Jari Kaivo-oja: Yliopisto, kuokka ja isänmaa

  1. Suomi on tosiaan luisumassa väärään suuntaan.
    Suurimpana syynä näen eliitin muodostumisen. Kun eliitti on syntynyt yrityksiin ja yliopistoihin, se jarruttaa kehitystä ja estää kontakteja.
    Selostuksen listasta puuttuukin nämä mentaaliset syyt kokonaan. Yhteiskunta ei ole pelkästään mekaanisia koneistoja ja moitteettomia ihmisiä niitä hoitamassa. Kaukana siitä. Olen yrittänyt edistää IT-alan tohtorina IT-alan kehitystä ja systeemiajattelua noin 10 vuotta. Minkäänlaista aktiivisuutta ei mistään ole ilmaantunut. Tämä on resurssien haaskausta ja jouduttaa taantumista. Eikö vain?
    Peter Senge on jo 20 vuotta sitten kuvannut ”7 disablities to lean”. Suomi taistelee ensisijaisesti näiden seitsemän syyn kanssa, ja siihen pitäisi saada muutos.

    Täsmällinen video tiede- ja teknologiaministeriön luomiseksi löytyy täältä: http://metayliopisto.fi/perustelut-suomeen-pitaisi-tiedeministerio-osaamisen-vajeet-korjaaminen/

  2. Kyllä on töitä tiedossa. Mistä löytyvät tekijät?
    1. Robotisaatio automatisoi toistoon perustuvia tehtäviä. Mikä sen rooli on yhteiskunnan tuotantoelämässä?
    2. Tiedon ja osaamisen jalostaminen on luisumassa viihdeteollisuuden tehtäväksi. Miten ihmisen uteliaisuus ja luovuus otetaan käyttöön?
    3. Ilmastonmuutos näkyy elitisoitumisen tuottamassa degeneraatiossa. Minulla menee lujaa. Se riittää.
    Siinäpä sitä riittää uudelleen hahmottamista ja uusiutumisen oivaltamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This