Ville-Veikko Pulkka: Suomalaiset ovat vakuuttuneita työmarkkinoiden epävarmistumisesta

Kyselytutkimusaineistoomme[i] perustuvan blogisarjani ensimmäisessä osassa käsiteltiin suomalaisten näkemyksiä digitaalisen talouden vaikutuksista työllisyyteen. Tärkeimmät havainnot voidaan tiivistää seuraavasti: selvä enemmistö (70,7 %) ei ole huolissaan pysyvästä teknologisesta työttömyydestä, vaikka hieman tätä useampi (72,4 %) uskookin työttömyyden lisääntyvän väliaikaisesti. Nuoret ja yli 65-vuotiaat suhtautuvat optimistisimmin ansiotyön tulevaisuuteen.

Tässä osassa tarkastellaan kansalaisten näkemyksiä asiantuntijakeskustelussa mahdollisiksi väitettyjen työmarkkinamuutosten osalta. Kansalaisten näkemykset heille esitetyistä väitteistä[ii] on tiivistetty taulukkoon 1. Sosiodemografisia taustamuuttujia käsitellään erikseen jokaiseen väitteen osalta.

Taulukko 1. Kansalaisten näkemykset mahdollisista työmarkkinamuutoksista digitaalisessa taloudessa.Näkemykset työsuhteiden epävarmistumisesta

Kuten taulukosta 1 havaitaan, kansalaiset ovat varsin yksimielisiä siitä, että työsuhteet muuttuvat digitaalisessa taloudessa nykyistä epävarmemmiksi. 44,8 prosenttia on väitteen kanssa täysin samaa mieltä, 40,1 prosenttia osittain samaa mieltä, 10,5 prosenttia jokseenkin eri mieltä ja ainoastaan 2,4 prosenttia täysin eri mieltä. Naiset työskentelevät tällä hetkellä miehiä useammin epävarmoissa työsuhteissa, mutta naisten ja miesten välillä ei havaita tilastollisesti merkitseviä eroja näkemyksissä tulevan kehityksen suhteen.

Ikäluokittainen tarkastelu (p-arvo 0,000) osoittaa blogisarjan edellisessä osassa tarkasteltujen työllisyysnäkemysten tavoin, että nuorin ikäluokka on jonkin verran muita ikäluokkia toiveikkaampi työmarkkinoiden kehityksen suhteen. Taulukosta 2 voidaan lukea, että huoli kasvaa asteittain aina eläkeikäisiin saakka.

Taulukko 2. Ikäluokkien väliset erot näkemyksissä työsuhteiden epävarmistumisen suhteen.Eroja havaitaan myös koulutusasteen mukaan (p-arvo 0,000). Selkeimmät poikkeamat muodostavat ylioppilastutkinnon suorittaneet, joista 76,2 prosenttia katsoo epävarmuuden lisääntyvän sekä vähintään ylemmän akateemisen tutkinnot suorittaneet, joista jopa 90,1 prosenttia on tätä mieltä.

Puoluekannatuksen mukaisessa tarkastelussa[iii] (p-arvo 0,015) vasemmistoliiton kannattajat ovat huolestuneimpia (samaa mieltä 90,9 %), kun taas kokoomuksen kannattajista työmarkkinoiden olettaa epävarmistuvan 83,7 prosenttia.

Ammattiryhmien välillä (p-arvo 0,000) selkeimmin poikkeavat yrittäjät (samaa mieltä 93,8 %) sekä koululaiset ja opiskelijat (samaa mieltä 68,8 %).

Pienituloisissa kotitalouksissa elävät eivät eroa muista tuloluokista.

Näkemykset itsensä työllistäjien merkittävästä lisääntymisestä

Useat asiantuntijat uskovat teknologiamurroksen johtavan itsensä työllistämisen lisääntymiseen. Itsensä työllistäjien merkittävän lisääntymisen voi katsoa omalta osaltaan kuvaavan työmarkkinoiden epävarmistumista, koska itsensä työllistäjien pienituloisuusriski on selvästi palkansaajia korkeampi.

Kansalaiset ovat myös itsensä työllistäjien merkittävästä lisääntymisestä varsin vakuuttuneita. 24,2 prosenttia vastaajista on täysin samaa mieltä, 58,2 prosenttia jokseenkin samaa mieltä, 13 prosenttia jokseenkin eri mieltä ja 2,8 prosenttia täysin eri mieltä. Myöskään tässä kysymyksessä naisten ja miesten välillä ei havaita tilastollisesti merkitseviä eroja. Jopa ikäluokkien välillä vallitsee tämän suhteen yksimielisyys.

Koulutuksen mukaan eroja kuitenkin jälleen havaitaan (p-arvo 0,000): korkeakoulutetut ja opistoasteen koulutuksen suorittaneet ovat itsensä työllistäjien merkittävästä lisääntymisestä vakuuttuneimpia.

Taulukko 3. Näkemykset itsensä työllistäjien merkittävästä lisääntymisestä koulutusasteen mukaan.

Ammattiryhmistä (p-arvo 0,005) vakuuttuneimpia ovat ylemmät toimihenkilöt (samaa mieltä 89,2 %) ja vähiten vakuuttuneimpia työntekijät (samaa mieltä 77 %) sekä ryhmä muu (samaa mieltä 66 %), johon kuuluvat muun muassa kotiäidit ja -isät.

Pienituloiset (78,5 %) ovat hieman muita tuloluokkia (85,4 %) epäileväisempiä itsensä työllistäjien merkittävän lisääntymisen suhteen (p-arvo 0,000).

Puoluekannatuksen mukaan ääripäät muodostavat kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat. Kokoomuksen kannattajista 90,8 prosenttia uskoo itsensä työllistäjien lisääntyvän merkittävästi, kun taas perussuomalaisten kannattajista tähän uskoo 68,8 prosenttia (p-arvo 0,000).

Näkemykset palkkojen laskemisesta

Mikäli työsuhteet muuttuvat epävarmemmiksi ja itsensä työllistäjien määrä lisääntyy merkittävästi, kilpailu työmarkkinoilla kovenee. Kovenevan kilpailun todennäköinen seuraus on palkkojen joustaminen alaspäin.

Kansan näkemys asiasta on kuitenkin jakautunut: täysin samaa mieltä väitteen kanssa on 17,6 prosenttia, jokseenkin samaa mieltä 31,6 prosenttia, jokseenkin eri mieltä 38,6 prosenttia ja täysin eri mieltä 8,8 prosenttia. Tässäkään kysymyksessä naisten ja miesten välillä ei havaita tilastollisesti merkitseviä eroja. Eroja ei havaita myöskään ikäluokkien, ammattiryhmien tai työmarkkina-aseman mukaan.

Koulutusasteen mukaan eroja (p-arvo 0,018) kuitenkin havaitaan. Keskiarvosta poikkeavat selvimmin perusasteen koulutuksen saaneet (samaa mieltä 60,9 %) sekä korkeimmin koulutetuimmat (samaa mieltä 41,5 %).

Myös suurten ja keskikokoisten puolueiden kannattajien tarkastelussa havaitaan eroja (p-arvo 0,001). Kokoomuksen kannattajista ainoastaan 33,1 prosenttia epäilee palkkojen laskevan. Toinen selvä poikkeama ovat perussuomalaisten kannattajat, joista 61,8 prosenttia uskoo palkkojen laskevan.

Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvista 52,8 prosenttia epäilee palkkojen laskevan, kun muissa tuloluokissa lukema on 45,7 prosenttia (p-arvo 0,001).

Näkemykset eriarvoisuuden lisääntymisestä

Useat asiantuntijat ovat esittäneet, että eriarvoisuus lisääntyy digitaalisessa taloudessa, mikäli ihmistyön kysyntä vähenee tai työsuhteet muuttuvat nykyistä epävarmemmiksi. Väitteen kanssa täysin samaa mieltä on 29,6 prosenttia, jokseenkin samaa mieltä 39,6 prosenttia, jokseenkin eri mieltä 21,7 prosenttia ja täysin eri mieltä 5,5 prosenttia.

Miehet (8,6 %) ovat naisia (2,6 %) useammin täysin eri mieltä esitetyn väitteen kanssa (p-arvo 0,01). Tarkasteltaessa vastauksia samaa mieltä/eri mieltä -asteikolla naisten ja miesten välisten erojen tilastollinen merkitsevyys kuitenkin katoaa.

Ikäluokittainen tarkastelu (p-arvo 0,000) vahvistaa jälleen aiemman havaintoni nuorimman ikäluokan muita ikäluokkia myönteisemmästä suhtautumisesta tulevaisuuteen. 15–24-vuotiaiden ikäluokka on selvästi vanhempia ikäluokkia optimistisempi, vaikkakin myös tässä ikäluokassa enemmistö uskoo eriarvoisuuden lisääntyvän.

Taulukko 4. Ikäluokkien väliset erot näkemyksissä eriarvoisuuden lisääntymisen suhteen.Koulutusasteen mukaan havaitaan eroja myös eriarvoisuuskysymyksessä (p-arvo 0,000). Perusasteen koulutuksen saaneet ovat eriarvoisuuden lisääntymisestä vakuuttuneimpia (samaa mieltä 79,8 %), kun taas ylioppilastutkinnon suorittaneet (samaa mieltä 57,5 %) eroavat selkeimmin myönteisemmällä näkemyksellään.

Ammattiryhmistä huolestuneimpia ovat yrittäjät (samaa mieltä 82,7 %) ja alemmat toimihenkilöt (75,6 %), joista jälkimmäiset ovat huolestunein ryhmä myös edellisessä blogissa tarkastellun pysyvää työttömyyttä koskevan huolen suhteen.

Taulukko 5. Ammattiryhmien väliset erot näkemyksissä eriarvoisuuden lisääntymisen suhteen.Puoluekannatuksen (p-arvo 0,000) perusteella suurten ja keskisuurten puolueiden kannattajat jakaantuvat kahteen leiriin: SDP:n (samaa mieltä 80,6 %), vasemmistoliiton (samaa mieltä 80 %) ja perussuomalaisten (samaa mieltä 75 %) kannattajat ovat keskivertoa enemmän huolissaan eriarvoisuuden lisääntymisestä, kun taas kokoomuksen (samaa mieltä 38,7 %), keskustan (samaa mieltä 62,5 %) ja vihreiden (samaa mieltä 66,7 %) kannattajat jäävät alle keskiarvon. Kokoomuksen kannattajien näkemys eroaa kuitenkin selvimmin.

Pienituloiset ovat myös jonkin verran muita tuloluokkia huolestuneempia (p-arvo 0,006), mutta ero ei ole suuri. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä 71 prosenttia uskoo eriarvoisuuden lisääntyvän, kun keski- tai suurituloisiin kotitalouksiin kuuluvien kohdalla lukema on 67,4 prosenttia. Pienituloisten joukossa on kuitenkin myös enemmän henkilöitä, jotka eivät osaa sanoa (4,3 % vs 1,5 %).

Johtopäätökset

Keskeisimpänä johtopäätöksenä tämän kertaisten tarkastelujen pohjalta voidaan pitää sitä, että kansalaiset ovat vakuuttuneita työmarkkinoiden epävarmistumisesta digitaalisessa taloudessa.

Näkemyksissä ei havaita eroja sukupuolen mukaan, mutta ikäluokittain tarkasteltaessa nuorin ikäluokka osoittautuu jälleen optimistisimmaksi tulevaisuuden suhteen: 15–24-vuotiaat uskovat selvästi muita ikäluokkia harvemmin työsuhteiden epävarmistuvan tai eriarvoisuuden lisääntyvän. Tosin on syytä muistuttaa, että myös nuorten enemmistö olettaa työmarkkinoiden epävarmistuvan ja eriarvoisuuden lisääntyvän. Jo edellisessä blogissa havaitun nuorten optimismin voi katsoa kuitenkin muodostavan myös tämän kertaisen tarkastelun keskeisen johtopäätöksen.

Kiinnostava havainto on myös korkeimmin koulutetuimpien muita ryhmiä suurempi huoli tulevaisuudesta. Selvää syytä tähän on vaikea löytää, mutta on mahdollista, että automaation aiempaa kokonaisvaltaisempi levittäytyminen myös tietotyöaloille vaikuttaa näkemykseen. Toisaalta korkeasti koulutetut uskovat muita harvemmin muutosten näkyvän palkkojen laskuna.

Tutkimusblogin seuraava osa julkaistaan perjantaina 3.11. Blogissa käsitellään kansalaisten näkemyksiä alustataloudesta.

Ville-Veikko Pulkka

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomalainen työ murroksen jälkeen -tutkimushankkeessa sekä valmistelee Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikan väitöskirjaa digitaalisen talouden vaikutuksista työelämään ja yhteiskuntapolitiikkaan.

[i] Osana Suomalainen työ murroksen jälkeen -tutkimushanketta toteutettua kyselyä esitellään tarkemmin tutkimusblogisarjan ensimmäisessä osassa.

[ii] Mielipidettä kysyttiin seuraavasti: Mitä mieltä olette seuraavista digitaalisen talouden keskusteluissa esitetyistä väittämistä? Vastausvaihtoehdot olivat 1 Täysin eri mieltä 2 Jokseenkin eri mieltä 3 Jokseenkin samaa mieltä 4 Täysin samaa mieltä 5 En osaa sanoa. Taulukossa vastausvaihtoehdot 1 Täysin eri mieltä ja 2 Jokseenkin eri mieltä sekä 3 Jokseenkin samaa mieltä ja 4 Täysin samaa mieltä on yhdistetty.

[iii] Puoluekannatustarkastelussa huomioidaan ainoastaan suurten ja keskisuurten puolueiden kannattajat, koska pienten puolueiden tarkastelu ei ole tilastollisesti mielekästä johtuen näiden ryhmien alhaisista vastaajamääristä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This