Ville-Veikko Pulkka: Perustulon kannatus on Suomessa 20–80 prosenttia

Perustulosta keskustellaan tällä hetkellä laajemmin kuin koskaan aiemmin. Useissa maissa käynnistyneet tai käynnistymässä olevat perustulokokeilut myös osoittavat, että perustulosta käydään keskustelua aikaisempaa vakavammalla tasolla. Perustulokeskustelun ajankohtaisuuden vuoksi perustuloa koskeva kansalaismielipide ansaitsee tarkemman käsittelyn kyselytutkimusaineistoomme perustuvan tutkimusblogisarjani viimeisessä osassa.

1960–1970-luvuilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa toteutetuista negatiivisen tuloveron kokeiluista sekä Suomessakin tehdyistä lukuisista staattisista[i] mikrosimuloinneista huolimatta perustulokeskustelua on vaivannut sen vahva teorialähtöisyys. Tästä syystä myös kansalaisten näkemys perustulosta on voinut tukeutua lähinnä keskustelussa esitettyihin spekulatiivisiin oletuksiin[ii].

Jotta jo monien tulkintojen mukaan ainakin kaksisataa vuotta jatkuneessa perustulokeskustelussa päästäisiin aidosti eteenpäin, tarvittaisiin vastaus vähintäänkin siihen, passivoiko universaalisti maksettu vastikkeeton etuus pienituloisia työllisiä. Jotta Suomessa tammikuussa käynnistynyt kokeilu vastaisi tähän koko perustulokeskustelun kannalta kenties keskeisimpään kysymykseen, vaatisi se perustulokokeilun kohdejoukon laajentamisen työllisiin; mielellään myös erilaisten perustulomallien kokeilemisen.

Viimeisen kahden vuoden aikana kansalaismielipidettä perustulosta ovat tutkineet Suomessa ainakin Ajatuspaja e2[iii] (2015), Kelan tutkimus (2015), Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA (2017) sekä viimeisimpänä arvostettu European Social Survey (2017). Perustulon kannatus on vaihdellut näissä tutkimuksissa 29–79 prosentin välillä. Tämä kertoo tutkimusasetelmiin liittyvien valintojen huomattavasta vaikutuksesta saatuihin tuloksiin.

Keskeinen ongelma aiemmissa tutkimuksissa on nähdäkseni muodostunut jo perustuloa määriteltäessä: kansalaismielipidettä tutkittaessa perustulon vaikutuksilla on joko spekuloitu tai perustuloa ei ole selitetty vastaajille riittävän yksiselitteisesti. Ajatuspaja e2:n tutkimuksessa perustulo kannustaa automaattisesti työntekoon ja yrittäjyyteen siinä missä EVAn perustulo vaatisi vähimmäistoimeentulon[iv] vastineeksi verojen kiristämisen. Ajatuspaja e2:n perustuloa kannattaa 79 prosenttia suomalaisista, kun EVAn määritelmän mukainen perustulo saa ainoastaan 39 prosentin kannatuksen. Kelan tutkijoiden 69 prosentin kannatuksen saanut perustulo ei spekuloi perustulon vaikutuksilla, mutta väitän, että ”perustulon takaaminen automaattisesti” ei välttämättä tuo riittävän yksiselitteisesti esille sitä, että yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaisesti perustulo on täysin ilman tarveharkintaa ja työvelvoitetta maksettava etuus. Uskallan väittää näin, koska European Social Surveyn kyselyssä perustulon vastikkeettomuus tuotiin esille tätä yksityiskohtaisemmin ja kannatukseksi mitattiin 58 prosenttia[v].

Vaikka perustulon yleinen määritelmä olisi neutraali ja riittävän yksityiskohtainen, ollaan kuitenkin vielä kaukana luotettavasta kansalaismielipiteen mittaamisesta. Perustulosta ei voida puhua ainoastaan yleisellä tasolla. Sen suorat vaikutukset ja vähemmän yllättäen myös kannatus määrittyvät sen tason, korvautuvien etuuksien ja sovellettavan verojärjestelmän mukaan. Kelan tutkimuksen kysely on ollut toistaiseksi ainoa, jossa nämä tekijät on pyritty ottamaan osittain huomioon. Poleemisen ja siksi kansalaismielipiteen mittaamisen näkökulmasta mielestäni ongelmallisen tasaveron yhdistäminen perustulomalleihin laskee perustulon kannatuksen 69 prosentista 29–35 prosentin välille.

Digitaalisen talouden työllisyysvaikutuksia ja yhteiskuntapolitiikkaa käsittelevässä kyselytutkimuksessamme on pyritty huomioimaan aiempien kyselyiden keskeisimmät puutteet ja tarjoamaan siten mahdollisimman realistinen kuva perustulon kannatuksesta Suomessa. Koska tutkimusbudjettimme määritti kuitenkin mahdollisten perustulokysymysten määrän, myös tässä kyselyssä jouduttiin tekemään pieniä mutta mielestäni hyväksyttäviä mallien määrittelyyn liittyviä kompromisseja[vi].

Taulukossa 1 esitetään kansalaisten antama tuki kuudelle eri perustulomallille sekä osallistumistulolle. Anthony Atkinsonin popularisoima osallistumistulo ei ole vastikkeellisuudestaan johtuen perustulomalli, mutta olen ottanut sen mukaan tarkasteluun, sillä se on toistuvasti esitetty perustulokeskustelussa vaihtoehdoksi täysin vastikkeettomalle perustulolle. Sen kannatus kansan keskuudessa on huomattava.

Tällä hetkellä kokeilussa olevalla, nykyisen perusturvan nettotasoa vastaavalla perustulomallilla on esitetyistä malleista selkeästi korkein kannatus. Mallia pitää huonona ideana ainoastaan viidennes suomalaisista. Silti tämänkin mallin kannatus jää selvästi matalammalle tasolle kuin e2:n tai Kelan tutkimuksen kyselyissä mitattu kannatus perustulolle. Sosiaaliturvaa parantavien tai heikentävien mallien osalta kansa ei ole vakuuttunut. 1000 euron puhdas perustulo, joka korvaisi asumistuen ja ansiosidonnaiset etuudet, saa toistaiseksi matalimman perustulolle mitatun kannatuslukeman Suomessa.

Maininnan arvoista on kuitenkin, että työttömien keskuudessa kannatetaan myös perusturvaa parantavia perustulomalleja varsin laajalti. Keskityn kuitenkin tällä kertaa ainoastaan suosituimman perustulomallin yksityiskohtaisempaan tarkasteluun, koska kansan sille antama tuki on selvästi muita malleja laajempaa.

Taulukko 1

Ikä, ammattiryhmä, työmarkkina-asema ja puoluekanta erottavat

Keskeisimmät sosiodemografiset erot suosituimman perustulomallin kannatuksessa nousevat esille ikää (p-arvo 0,000), ammattiryhmää (p-arvo 0,000), työmarkkina-asemaa (p-arvo 0,02) ja puoluekantaa (p-arvo 0,000) tarkasteltaessa. Taulukosta 2 havaitaan, että nuorin ikäluokka on blogisarjan aiemmissa osissa todetusta työllisyysoptimismistaan huolimatta muita ikäluokkia valmiimpi kannattamaan ilman työvelvoitetta maksettavaa etuutta.

Taulukko 2

Ammattiryhmistä ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät suhtautuvat nykyisen perusturvan tason säilyttävään perustuloon penseimmin. Työllisyyskehityksestä huolestuneet alemmat toimihenkilöt ovat puolestaan koululaisten ja opiskelijoiden ohella vakuuttuneimpia perustulosta.

Taulukko 3

Kelan tutkimuksen kyselyssä havaittiin, että perustuloa kannatetaan laajalti erityisesti toimeentulotukea ja työttömän perusturvaa saavien työttömien keskuudessa. Kyselymme vahvistaa havainnon perustulon laajasta kannatuksesta työttömien keskuudessa. Työmarkkina-aseman mukainen ero on kyselyssämme samansuuntainen kuin yleisellä tasolla kysyttäessä. Kelan kyselyssä kokopäivätyöntekijät kannattivat perustuloa kuitenkin lähes yhtä laajalti kuin työttömät sosiaaliturvan nettotason nykyisellään säilyttävää mallia tässä kyselyssä.

Taulukko 4

Taulukosta 5 nähdään puolestaan vähemmän yllättävästi, että nykyisen perusturvan nettotason säilyttävän perustulon kannatus on selvintä perinteisten perustulopuolueiden, vasemmistoliiton ja vihreiden, kannattajien keskuudessa. Kiinnostavana voi kuitenkin pitää sitä, että nuivasti perustuloon suhtautuvan SDP:n kannattajien keskuudessa perustulo nauttii varsin laajaa kannatusta. Hallituksen kokeilemaa perustulomallia tukevat siis voimakkaimmin oppositiopuolueiden kannattajat.

Taulukko 5Johtopäätökset

Vaikka 51 prosentin kannatus ja ainoastaan viidenneksen vastustus voidaan tulkita melko laajaksi tueksi koko nykyisen sosiaaliturva- ja verojärjestelmän mullistamiselle, on lukema hyvä suhteuttaa tutkimusblogisarjani edellisessä osassa esittelemiini muiden politiikkatoimenpiteiden kannatuslukemiin. Tässä viitekehyksessä kannatus näyttää selvästi maltillisemmalta. Perustulon kannatus korostaa näkemykseni mukaan sitä, että selvä enemmistö kansalaisista ei oleta teknologisen työttömyyden muodostuvan pitkäaikaiseksi ongelmaksi. Kansa ei halua katkaista ansiotyön ja toimeentulon välistä kytköstä.

Kiinnostavana voi pitää, että työllisyyskehitykseen myönteisesti suhtautuvat nuoret näkevät perustulon vanhempia ikäryhmiä useammin hyvänä ideana. Yksi selittävä tekijä voi olla Nuorisobarometrissä havaittu yleisempi huoli omasta työllistymisestä tulevaisuudessa. 15–29-vuotiaista jopa 47 prosenttia on Nuorisobarometrin mukaan huolissaan omasta työllistymisestään. Nuoret eivät siis ole huolissaan nimenomaan juuri teknologian aiheuttamasta työttömyydestä, mutta oma työllistyminen ylipäänsä huolettaa. Toinen luonteva selitys perustulon kannatukselle voi olla nuorten keskuudessa tyypillisemmät epävarmat työsuhteet.

Perustulon varsin laajaa kannatusta työttömien keskuudessa ei voi sen sijaan pitää kovinkaan yllättävänä, sillä nykyiseen työttömyysturvaan kohdistuu etenkin sosiaalisessa mediassa varsin näkyvää kritiikkiä työttömien taholta. Työttömyysturvaan liitettyjä velvoitteita ei pidetä läheskään aina tarkoituksenmukaisina työllistymisen kannalta. On kuitenkin hyvä huomioida, ettei kolmannes työttömistäkään ole täysin vakuuttunut perustulosta. Toisaalta työttömien kohdalla myös osallistumistulon kannatus (58 %) on selvästi muita vähäisempää (p-arvo 0,000).

Olen esittänyt toisaalla, että ilman riittävän kunnianhimoisia perustulokokeiluja ei voida uskottavasti väittää, että perustulo olisi tarveharkintaista sosiaaliturvaa tehokkaampi tapa vähentää köyhyyttä tai lisätä työvoiman tarjontaa. Koska nykyisen työttömyysturvan vastikkeellisuus perustuu ennen muuta oletukseen työvoiman tarjonnan tärkeästä merkityksestä työllisyyspolitiikassa, on perustulolla valtava todistustaakka osoittaa, että se lisää ihmisten taloudellista toimeliaisuutta.

Mikäli lähitulevaisuudessa ei nähdä kohdejoukoltaan selvästi nykyistä kokeilua laajempia kenttäkokeita, jotka osoittaisivat perustulon vähintäänkin pitävän työllisyyden ennallaan, on realismia olettaa, että perustulon kannatus ei haasta tarveharkintaista sosiaaliturvaa; ainakaan ilman pysyvästi nousevaa teknologista työttömyyttä tai työllisyyspolitiikan paradigmamuutosta.

 

Ville-Veikko Pulkka

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomalainen työ murroksen jälkeen -tutkimushankkeessa sekä valmistelee Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikan väitöskirjaa digitaalisen talouden vaikutuksista työelämään ja yhteiskuntapolitiikkaan.

 

[i] Mikroaineistoihin perustuvat staattiset laskelmat eivät huomioi politiikkauudistusten mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia. Etenkin perustulolla voidaan kuitenkin olettaa olevan vaikutuksia myös ihmisten käyttäytymiseen.

 

[ii] On tosin perusteltua uskoa, että kansa tai edes lukuisia asiantuntijoita kuulevat poliitikot eivät läheskään aina perusta mielipidettään tutkittuun tietoon, vaikka sitä olisikin tarjolla. Erityisen hankalaksi perustulon kohdalla mielipiteen muodostamisen tekee kuitenkin se, että jokaista argumenttia vastaan on yleensä esitetty täysin ristiriidassa oleva vasta-argumentti: Perustulon on esitetty johtavan esimerkiksi kommunismiin ja hyvinvointivaltion purkamiseen, työllisyyden lisääntymiseen ja vähenemiseen, osallisuuden kasvuun ja nuorten syrjäytymiseen, köyhyyden lisääntymiseen ja vähenemiseen, työntekijöiden aseman vahvistumiseen ja heikkenemiseen, kansantalouden pelastumiseen ja vararikkoon sekä naisten emansipaatioon ja kotiäitiyhteiskuntaan.

 

[iii] Ajatuspaja e2:n julkaisu ei ole enää saatavilla verkosta, mutta sen tutkimusasetelma ja tärkeimmät tulokset ovat esitelty Kelan tutkijoiden Sosiaalipolitiikan päivillä pitämässä esitelmässä.

 

[iv] EVAn kyselyssä ei määritetty euromääräistä tasoa, mutta vähimmäistoimeentulolla viitataan yleensä toimeentulotukeen. Toimeentulotuen perusosa on vuonna 2017 yksinasuvalle 487,89 e/kk.

 

[v] Toki yleisellä tasolla määritellyn perustulon kannatus on voinut myös laskea vuosien 2015–2017 välillä. Tästä huolimatta uskon, että ”perustulon takaaminen automaattisesti” ei alleviivaa riittävästi sitä tosiasiaa, että perustulolla on halutessaan mahdollista olla ideologisesti työtön.

 

[vi] Koska kysymysmäärämme oli rajallinen, lähestyimme perustulon tasoa euromääräisten mallien sijaan nykyisen perusturvan nettotason säilyttämisen, heikentämisen ja parantamisen kautta. Nykyisen perusturvan nettotaso on mielekäs lähtökohta, koska sen kautta voidaan tutkia melko luotettavasti, haluavatko kansalaiset parantaa tai heikentää sosiaaliturvaa perustulon avulla. Haastateltaville tuotiin esille, että noin 560 euroa on nykyisen perusturvan nettotaso. Mukana oli kuitenkin myös euromääräinen malli (osittainen perustulo 1000 €/kk), joka parantaisi nykyistä perusturvaa selkeästi.

Korvautuvien etuuksien osalta kysymyksemme nojautuivat havaintoon siitä, että perustulokeskustelussa ei ole löydetty yleisesti hyväksyttyä tai kiistatta toimivaa ratkaisua siihen, miten asumistuki tai ansiosidonnaiset etuudet voitaisiin korvata ilman sosiaaliturvan heikentämistä tai kohtuuttoman kallista perustulomallia. Osittainen perustulo määriteltiinkin haastateltaville mallina, joka säilyttäisi oikeuden asumistukeen ja ansiosidonnaisiin etuuksiin, kun taas puhdas perustulo tarkoitti kyselyssä mallia, joka korvaisi käytännössä kaikki muut etuudet. Suomalaisessa keskustelussa perustulolla tarkoitetaan yleensä osittaista perustuloa.

Kyselymme puutteena voi halutessaan pitää sitä, että perustulomalleihin ei ole määritelty verojärjestelmiä. Väitän kuitenkin, että tämä on perusteltua, koska perustulomallien verojärjestelmien määritteleminen on äärimmäisen poliittinen tehtävä ja vaatisi kattavia mikrosimulointeja. Kustannusneutraalin perustulon vaatimia tasaveroprosentteja on laskettu runsaasti, mutta suhteellisen verotuksen soveltaminen pohjoismaisen hyvinvointivaltion viitekehyksessä ei liene poliittisesti realistinen vaihtoehto ja eikä mahdollistaisi siten kansalaismielipiteen mielekästä mittaamista. Kelan tutkimuksen kyselystä myös tiedetään, että tasaveroon suhtaudutaan nihkeästi perustulon rahoittamistapana. Tämän lisäksi vastaajilla voi olla vaikeuksia hahmottaa, että nettoverotus (verotus perustulon jälkeen) ei välttämättä muuttuisi merkittävällä tavalla, vaikka veroprosentti olisikin selkeästi korkeampi.

On syytä huomioida, että perustulomalleista kysyttiin tutkimuksemme yhteydessä keinona lisätä työvoiman sopeutumista digitaaliseen talouteen. Koska kansalaiset olettavat työmarkkinoiden epävarmistuvan ja useimmat myös teknologisen työttömyyden lisääntyvän vähintäänkin väliaikaisesti, voisi ajatella, että perustulosta kysyminen digitaalisen talouden viitekehyksessä nostaisi sen kannatusta. Aiemmat perustulokyselyt huomioon ottaen vaikuttaa kuitenkin siltä, että digitaalinen talous viitekehyksenä ei lisää perustulon kannatusta merkittävällä tavalla.

Perustulo määritettiin vastaajille seuraavasti: Perustulo on etuus, joka maksettaisiin kaikille täysi-ikäisille (pl. eläkeläiset) ilman työvelvoitetta ja tarveharkintaa. Perustuloa maksettaisiin siis riippumatta siitä, onko henkilöllä muita tuloja. Perustulon suorat vaikutukset tulonjakoon vaihtelevat merkittävästi riippuen sovellettavasta verojärjestelmästä, korvautuvista etuuksista ja perustulon tasosta. Perustulosta ei voida siis puhua pelkästään yleisellä tasolla.

 

Yksi vastaus "Ville-Veikko Pulkka: Perustulon kannatus on Suomessa 20–80 prosenttia"

  1. Hyvä selvennys aiheesta. Itse kannatan perustuloa 150%, ja pää kolmantena kätenä, näin ihmisenä joka on enemmän tai vähemmän ’tukiloukussa’. Perustulosta olisi valtava apu erityisesti monelle syrjäytymisriskissä olevalle ja kuntoutujalle. Kuvittelisin että idean vastustus perustuu lähinnä tietämättömyyteen ja pelkoon, että omasta taskusta lähtee jotakin tavallista enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This