Areenallakin se kuultiin: uudistuminen edellyttää politiikkajohdonmukaisuutta

Suomi Areenan teemana oli tänä vuonna turvallisuus, vastuullisuus ja suvaitsevaisuus, jonka ohella nähtiin laaja kattaus tulevaisuuskeskusteluja. Vaikka tilaisuuksien teemat vaihtelivat koulutuksesta turvallisuuteen ja liikenteestä sosiaaliturvaan, niin kaikissa tulevaisuutta käsitelleissä keskusteluissa korostui tarve johdonmukaiselle ja yhtenäiselle politiikalle yhteiskunnallisen uudistumisen edellytyksenä.

 

Tulevaisuutta käsittelevissä keskusteluissa tuntuu olevan tyypillistä, että rakenteita haastavista tulevaisuuden trendeistä ei vallitse kovinkaan suurta erimielisyyttä, vaan erimielisyys koskee sitä miten haasteisiin tulisi reagoida. Tämä korostuu siitä syystä, että monen uudistuksen kohdalla ei riitä, että vanhaa järjestelmää säätää hieman paremmaksi, vaan systeemi vaatii uudistamista kokonaisuudessaan; politiikan johdonmukaisuutta tarvitaan siihen, että uudistukset eivät olisi yksittäisiä ja pirstaleisia, vaan uudistuminen tapahtuisi kokonaisvaltaisesti kaikki asian puolet huomioiden.

 

Uudistamisen problematiikka tuli hyvin esille sosiaaliturvaa käsitelleessä puolueiden puheenjohtajien paneelissa. Sosiaaliturvan uudistamisesta vallitsee paikoittain suuriakin erimielisyyksiä, mutta eri puolueiden näkemyksissä on myös paljon päällekkäisyyttä. Ongelma on siinä, että uudistusta ei voida toteuttaa kokoamalla tilkkutäkkiä eri näkemyksistä, vaan sen tulisi olla harmoninen kokonaisuus jonka eri osat pelaavat hyvin yhteen.

 

Tulevaisuus on tullut politiikan käsitteistöön jäädäkseen

 

Suomi Areenan tulevaisuutta sivunneista tapahtumista saattoi jälleen kerran tehdä huomion, että tulevaisuus on tullut osaksi yhteiskunnallista keskustelua aivan uudella tapaa. Vaikka politiikassa keskustellaan periaatteessa aina tulevaisuudesta, niin viime vuosina on tulevaisuutta alettu jäsentää omana rajattuna kokonaisuutenaan, johon sisältyy vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja enemmän tai vähemmän selkeitä kuvia siitä mihin kehityksen haluttaisiin kulkevan.

 

Tämä on osaltaan positiivista kehitystä, sillä se auttaa kokoamaan yhden keskustelun alle tiiviisti toisiinsa kytkeytyviä yhteiskunnallisia aiheita ja auttaa ainakin keskustelun tasolla edistämään näkemystä jonka mukaan monia yhteiskunnan kannalta olennaisia kysymyksiä ei tulisi käsitellä omina erillisinä kokonaisuuksinaan.

 

Silti, vaikka tulevaisuudesta keskusteleminen näyttää tulleen osaksi valtavirtaa poliittisessa puheessa, niin tulevaisuuskeskustelu tuntuu toisinaan omaavan jokseenkin reaktiivisen sävyn, jossa tulevaisuus nähdään ensisijaisesti yhteiskuntarakenteitamme kriisiyttävänä tekijänä. Areenalla positiivisimmat avaukset tulivatkin politiikan ulkopuolelta yritysmaailmasta, jossa tulevaisuus liitetään ehkä herkemmin teknologisiin innovaatioihin ja uuden keksimiseen.

 

Uudistumisessa on kyse myös henkisestä murroksesta

 

Porin keskusteluista välittyi jo monessa paikassa kuultu viesti, että Suomen tulisi nyt kyetä samanlaiseen innovatiiviseen yhteiskuntasuunnitteluun mikä 1900-luvun alkupuoliskolla mahdollisti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnyn verrattain köyhään maatalousmaahan. Jotta tulevaisuuden haasteet voitaisiin siis ratkaista, tulisi tulevaisuuskeskustelussa aktiivisesti pyrkiä poliittisen innovaation synnyttämiseen, joka tarjoaisi vaaditun alustan yhteiselle ja pitkäjänteiselle uudistamisprosessille.

 

Suomi Areena jätti pohtimaan, että uudistuminen ei tarkoita murrosta vain esimerkiksi infrastruktuurissa ja sosiaaliturvassa, vaan kyse on myös henkisestä murroksesta, johon yhteiskuntaa luotsaavan politiikan tarvitsee vastata luottamusta herättävällä näkemysjohtajuudella. Ehkä Suomi Areenan teema voisikin ensi vuonna olla tulevaisuus, jossa nykyisen tulevaisuuspuheen lisäksi yritettäisiin löytää se keskeinen politiikan innovaatio, joka mahdollistaisi jo olemassa olevien ratkaisujen soveltamisen ja yhteiskunnallisen kuvittelukyvyn laajentamisen uusiin ulottuvuuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This