Tulevaisuudentutkimus itsenäisenä tieteenalana: Ennakoinnin ABC ja uusi tulevaisuudentutkimuksen paradigma

On aika yleistä ymmärtää ennakointi joko liian kapeasti tai liian laveasti. Tulevaisuuden ennakointi ei ole päämäärätöntä toimintaa, vaan sillä on aina omia tavoitteita ja päämääriä. Tavoitteet ovat taktisia, operatiivisia tai visionäärisiä. Tulevaisuuden tavoitteet liittyvät siihen, mikä on tärkeää, mikä on todennäköistä, mikä toivottavaa sekä mikä on mahdollista.

Päätöksenteko tulevaisuuden suhteen tapahtuu yleensä aina nykytilanteessa epävarmuuden vallitessa. Vain poikkeustapauksissa päätökset ovat ehdollisia, tulevaisuuteen tai tulevaisuuden tilaan kytkeytyviä. Yleensä tulevaisuus joko ”tutkitaan”, tai se ”löydetään”, tai se ”keksitään”. Kussakin eri tapauksessa voimme käyttää erilaisia ennakointimenetelmiä ja ennakointitekniikoita. Tulevaisuudentutkimus ei ole metodologiamonismiin sitoutunut tiede, vaan ns. hybridimetoditiede, joka hyödyntää sekä laadullisia että kvantitatiivisia ennakointimenetelmiä.

Ennakointitoimintaan liitetään usein vääriä metafyysisiä ja ontologisia näkökulmia. Metafysiikka on sinänsä tärkeä tutkimusalue, enkä vastusta sen harjoittamista, olivathan mm. Aristoteles ja Descartes metafyysikoita.

Todellisuudessa ennakointi voi perustua ja itse asiassa perustuukin hyvin käytännönläheisiin prosesseihin, joita normaalit ihmiset toteuttavat, ja joita voidaan aina arvioida myös tieteellisesti, vaikka niin ei aina tehdäkään. Itse asiassa ennakointitoiminta voidaan nähdä yhtä arkiseksi toiminnaksi kuin lääkärin ammatin harjoittaminen. Ennakointitoiminta perustuukin diagnoosin tekemiseen, prognoosin tekemiseen ja lopulta preskription eli ohjeistuksen (lääketieteessä lääkereseptin ja hoidon) antamiseen toimeksiantajalle. Jokainen ammattimaisesti toteutettu tulevaisuuden tutkimusprosessi tulisi sisältää nämä kolme kriittistä peruselementtiä. Vain silloin tieteen kriteerit toteutuvat tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakointitoiminnassa.

Diagnoosin kautta saamme tietoa siitä, missä olemme juuri nyt. Diagnoosi kertoo tieteen pohjalta syy-seuraussuhteista, joita voimme tunnistaa ja analysoida. Diagnoosissa yhdistyy menneisyyttä koskeva arvio (hindsight) nykyisyyttä koskevaan arvioon (insight). Esimerkiksi jokainen regressioanalyysi tai korrelaatiokerroinanalyysi mahdollistaa tieteellisen diagnoosin tekemisen. Diagnoosi kertoo aina historiallisesti todennetuista polkuriippuvuuksista. Ennakointi ei siis ole mahdollista ilman historiallista taustatietoa ja siitä kumpuavaa taustanäkemystä. Kuten on sanottu, profeetta ei voi toimia ilman muistia. Ilman muistia toimiva profeetta on väärä profeetta. Trendianalyysi, jossa eritellään syitä (drivers, selittävät muuttujat) ja seuraamuksia (driven, selitettävät muuttujat) on aina oma diagnoosinsa syy-seuraus-suhteista. Tilastotiede, jonka piirissä on aina tutkittu syy-seuraus-suhteita, on tärkeä osa tulevaisuudentutkimuksen uutta modernia tieteellistä paradigmaa. Tilastollisia lainmukaisuuksia voidaan tutkia eri aikajänteillä.

Usein näkee tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin sisältävän pelkästään prognoosin eli ennakoinnin sen osalta, mitä voi tapahtua tulevaisuudessa (foresight). Trendi- ja skenaarioanalyysit ovat se prognoosi, mitä tulevaisuudentutkimus yleensä tarjoaa. Nykyään prognoosiin liittyy myös hyvin epätodennäköisten tapahtumien eli heikkojen signaalien analyysi ja niistä johdettujen ns. villien korttien analyysi. Monet vakiintuneet tieteet eivät juuri kiinnitä huomiota ns. ”outlier”- ilmiöihin, mutta tulevaisuudentutkimus kattaa myös tämän tieteellisen tutkimuksen osa-alueen. Ns. hyvin epätodennäköiset ”outlier”-ilmiöt ovat myös osa todellisuuttamme. Esimerkiksi Malcolm Gladwellin kirja ”Outliers” on varsin hyödyllistä luettavaa jokaiselle tulevaisuudentutkijalle.

Kolmas, muttei suinkaan vähämerkityksellinen osa ennakointiprosessia on preskriptio eli ohjeistus: Preskriptio sisältää päätöksentekosuosituksen ja ohjeistuksen sen osalta, mitä tulisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Tyypillinen preskriptio on yritysstrategia tai julkisella sektorilla politiikkasuositus. Preskriptio yhdistää nykytilanteen ”insight”- analyysin ja tulevaisuutta koskevan ”foresight”-analyysin.

Moderni ennakointi siis sisältää aina diagnoosin, prognoosin ja preskription. Voimme siis puhua ennakoinnin DPP-paradigmasta. Jos jokin näistä kolmesta ennakoinnin elementistä puuttuu, emme voi puhua modernista ennakointitoiminnasta, joka täyttäisi tulevaisuudentutkimuksen peruslaatukriteerit. Ennakointitoiminta on siis aivan samanlaista toimintaa, mitä lääkärit tekevät sairaalassa potilaiden kanssa yhteistyössä ja tieteellisen tutkimuksen tukemana. Siksi ennakoinnin ympärille on turha kytkeä mitään ylimääräistä metafyysistä mystiikkaa. Ennakoijilla ei ole yleensä käytössään isoa fyysistä infrastruktuuria kuten lääkäreillä on (sairaalat), eikä ennakoijilta vaadita ammattitutkintoa, vaikka syytä siihen eittämättä olisi ottaen huomioon alan ja profession vaativuuden. Ehkä ennakoijille riittävät sen toimintaa tukeva sosiaalinen media ja modernit asiantuntijaverkostot omine tieteellisine forumeineen.

On hämmentävää, että yhteiskuntamme ei vielä tunnista modernin lääketieteen vertaista tutkimusalaa, vaikka tulevaisuudentutkimus ja ennakointi ovat osoittaneet hyödyllisyytensä monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallintaa tai suomalaisten eläkejärjestelmän suunnittelua ei voida tehdä ilman tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. Jos ennakointia tehdään, olisi parempi tehdä sitä nojautuen DPP-paradigmaan.

Tulevaisuudentutkimus on nyt kypsymässä omaksi tieteekseen ja muiden tieteenalojen olisi aika tunnistaa tämä merkittävä tiede omine metodologioineen ja ontologisine perusteineen. On täysin väärin ja täysin perusteetonta, ettei esimerkiksi Suomen Akatemian tieteenalaluettelo mainitse tulevaisuudentutkimusta omana tieteenalanaan. Onhan alaa kehitetty pitkäjänteisesti ja lukuisia väitöskirjojakin on saatu aikaiseksi.

Ehkä jo lähitulevaisuudessa tulevaisuudentutkimuksen rooli ja asema ymmärretään paremmin. Ehkä tutkimusalan erityislaatuisuus ja yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään myös jo lähitulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tulevaisuudentutkimus on aikatiede, jossa yhdistyvät historiantutkimus (polkuriippuvuusanalyysi ja aikasarja-analyysi), nykytilaa havainnoivat insight -analyysit (positivistiset ihmis- ja luonnontieteet ja poikkileikkausanalyysit) sekä politiikka- ja strategiaohjeistusten antaminen (johtamis- ja päätöksentekotieteet erilaisine päätöksenteon tukijärjestelmineen). Näin ollen tulevaisuudentutkimus ei tieteenalana poikkea mitenkään erityisesti lääketieteistä tai taloustieteistä. Onko tämä röyhkeä väittämä? Kyllä se on, mutta se on täysin perusteltavissa oleva väittämä.

Jos tulevaisuudentutkimusta ei luokitella omaksi tieteenalakseen, ei myöskään lääketiedettä eikä taloustiedettä pitäisi luokitella itsenäisiksi tieteenaloiksi. On hyvä ymmärtää myös se, että tulevaisuudentutkimus on myös näitä mainittuja tieteitä laaja-alaisempi tiede eli astetta kattavampi ja tieteellisempi tutkimusala kuin mitä esimerkiksi taloustiede tai lääketiede on. Myös tulevaisuudentutkija voi olla positivisti ennakoidessaan tulevaisuuden tapahtumia.

Tiedostan varsin hyvin, että olen esittänyt tässä kirjoituksessa erittäin radikaalin tieteellisen näkemyksen. Tästä huolimatta näkemykseni on täysin tieteellisesti perusteltavissa, kuten olen edellä selkeästi argumentoinut. Tieteen historian professori Thomas Kuhn esitti aikanaan, ettei tiede kulje tasaista ja hienovaraista erilaisten teorioiden falsifioinnin polkua, vaan että tieteen historiaa leimaavat pikemminkin ajoittaiset vallankumoukset.

Vuonna 2011 on aika aloittaa tulevaisuudentutkimuksen ”kuhnilainen” vallankumous.

Uusi tieteellinen paradigma on nyt olemassa ja sen merkitys kansakunnille ja ihmiskunnalle tulee olemaan laaja-alainen.

28 vastausta “Tulevaisuudentutkimus itsenäisenä tieteenalana: Ennakoinnin ABC ja uusi tulevaisuudentutkimuksen paradigma

  1. Pitkästä aikaa antoisa kirjoitus ”tulevaisuudentutkimuksesta”. Mutta edelleen piiloagenda väijyy: ”ohjeistus” yksikkömuodossa. Monipuoluejärjestelmässä on pakostakin monta kilpalevaa ohjeistusta.

  2. Totta, ohjeistus tulisi antaa aina eri toimijoille erikseen. Esimerkiksi yksi trendi merkitsee eri toimijoille eri asioita ja tästä johtuen eri toimijoille on syytä antaa erilaisia ohjeistuksia.

    Kiitos tarkennuksestasi Lauri.

  3. Vaikka olenkin Jarin kanssa pitkälti samaa mieltä, analogia lääketieteeseen ontuu aika pahasti. Kyllä, on olemassa tiede nimeltään lääketiede. Tätä käytetään hyväksi lääkäreiden kliinisessä työssä. Tämä ei tarkoita että lääkärit tekevät jatkuvasti tieteellistä työtä! Kyllä, heidän työnsä kumpuaa tieteestä, ja usein he käyttävät kliinistä praktiikkaa rakentaakseen uutta tieteellistä työtä. Mutta ei se että lääkäri katselee lasta (eli tekee diagnoosin, esim. ”flunssa toi on”), sanoo että kyllä se siitä paranee (eli tekee prognoosin), ja sitten toteaa että paljon juomaa ja lepoa (eli tekee preskription) itsessään täytä tieteen tunnusmerkkejä – vaikka se onkin kliininen praktiikka.

    Samaten voisi sanoa että putkimies tekee diagnoosin (sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen – voi käyttää sekä mittareita että ”tuntemusta”, jopa haistelua), prognoosin että preskription. Tämä, putkimiehin kliininen praktiikka, lepää sekin tieteeseen (esim. insinööritieteisiin, mutta myös fysiikkaan), mutta tarkoittaako tämä sitä että putkimies on tiedemies? Konsultti tekee myös kliinistä työtä, ja käyttää usein hyväkseen tieteellisiä tutkimuksia, tieteellisiä menetelmiä, ja tekee niin diagnoosia, prognoosia että preskriptiota. Silti, en usko että kaikki konsultit ovat tiedemiehiä, tai että kaikki konsultointi on tiedettä.

    En siis kyseenalaista etteikö tulevaisuustutkimus voisi olla tiede, ja itse näen että se tavallaan onkin – joskin tänään ”distribuoidusti” monessa muussa tieteessä, kuten taloustiede ja sosiogia (pari mainitakseni). Mutta se ei voi olla sitä vain koska siinä on kliininen praktiikka ja muissakin tieteissä on.

    Se miten jostain tulee tiedettä onkin sitten paljon hankalampi kysymys, josta kiistellään paljonkin. Monet ovat m.m. olleet sitä mieltä että monet ”pehmeät” akateemiset alat eivät ole lainkaan tiedettä, taloustieteistä puhumattakaan. Tätä keskustelua käydään vielä pitkään.

  4. Hei Alf,

    kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi.

    Sen pohjalta on syytä hieman tarkentaa, mitä blogissani esitin. En esittänyt, että tulevaisuudentutkimuksen harjoittajalla on täydellinen analoginen toimintamalli suhteessa lääkärin, taloustieteilijän tai putkimiehen toimintamalleihin. Tulevaisuudentutkimuksen metodologinen kapasiteetti sisältää kaikki kolme elementtiä, diagnoosityökalut, prognoosityökalut ja preskriptiotyökalut. Tulevaisuudentutkimus on siis hyvin laaja-alainen tiede, varmasti laaja-alaisempi kuin se LVI-insinööritiede, jota putkimies käyttää toimintansa perusteena. Tulevaisuudentutkimuksen ja lääketieteen paradigmaattinen perusta ei tietystikään voi olla täten täydellisesti analoginen. Tulevaisuudentutkimus on monitieteellistä tutkimustoimintaa, sisältäen myös mm. tilastotieteen, taloustieteen ja hallintotieteiden menetelmien hyödyntämisen trendien ja skenaarioiden laadinnassa.

    Kun puhutaan tieteellisen toiminnan kehittämisestä, tulisi huomioida myös tieteenalalle allokoidut resurssit. Tulevaisuudentutkimuksen resurssit ovat huomattavasti rajoitetummat kuin esimerkiksi sosiologialla tai lääketieteellä on. Tulevaisuudentutkimus on käsitykseni mukaan moneen kertaan jo osoittanut hyödyllisyytensä yhteiskunnallisessa ja yritystoiminnan päätöksenteossa.
    DPP-paradigma on siis aika uusi tapa nähdä ennakointitoiminnan sisältö ja tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen luonne. Uskon, että se on samantasoinen johtamistoiminnan innovaatio kuin esimerkiksi Balance Scorecard-malli tai Boston Consulting-strategiamalli on ollut. Sitä oli laatimassa For Learn-verkosto ja COSTA22-verkosto, joiden toimintaan aikoinaan osallistuin useiden vuosien ajan. Tieteelliset keskustelut olivat joskus todella tiukkoja ja kriittisiä. Uskonkin, että tämä työ on edistässä tulevaisuudentutkimuksen tieteellisen identiteetin ja profiilin selkiytymistä.

    Tietyllä tavalla uusi DPP-paradigma on sinun esille tuomaasi vaarallista ajattelua, koska se asettaa myös muille tieteille haasteita, jotka eivät suinkaan ole pieniä. Putkimies tai edes professori ei voi aina toimia tiedehenkilönä kaikissa tilanteissa – etenkin jos DPP-paradigman eri elementit otetaan tosissaan huomioon. Tästä asiasta olen samaa mieltä kanssasi.

    Tarkentaisin myös tulevaisuudentutkimuksen ”pehmeää” luonnetta koskevaa keskustelua. Mielestäni tulevaisuudentutkimus sisältää sekä ”pehmeitä” että ”kovia” menetelmiä – riippuen tutkimusongelmasta ja systeemistä (yksinkertainen systeemi, syy-seuraussuhteiden osalta selkeä systeemi, jota voi analysoida tilastotieteellisesti, kompleksinen sysyteemi tai kaaostilassa oleva systeemi), jonka toimintaa pyritään ennakoimaan. Itse näen paljon edistystä David Snowdenin esittämässä systeemiteoriassa, jonka merkitystä ei vielä kovin laajasti ymmäretä Suomessa.

    Kiitos Alf sinulle kommentista, joka antoi minulle mahdollisuuden hieman tarkentaa lyhyen blogini sisältöjä.

    Varmasti tieteellinen keskustelu tästä aiheesta jatkuu vielä pitkään. Itse näen tämän keskustelun osana Post-Normal Science-keskustelua, jonka Silvio Funtowicz ja Jerome Ravetz aloittivat jo 1990-luvun alussa. Voi olla niinkin, että tulevaisuudentutkimus on se tiede, joka parhaiten voi vastata Funtowiczin ja Ravetzin esittämiin tieteen haasteisiin.

  5. Tosi hyvä kirjoitus, Jari. Ilahduin erityisesti termistä aikatiede, koska se sitoo historian osaksi ennakointia. ”Ennakointi ei siis ole mahdollista ilman historiallista taustatietoa ja siitä kumpuavaa taustanäkemystä.” Näin juuri.

    Mutta miksi nykyhetken analyysia tehtäisiin vain positivistisesti kvantitatiivisin menetelmin? Näin ainakin tulkitsin kohdan ”nykytilaa havainnoivat insight -analyysit (positivistiset ihmis- ja luonnontieteet ja poikkileikkausanalyysit)”. Aiemmin kuitenkin mainitset tulevaisuudentutkimuksen hybridimetoditieteeksi. Onko laadullinen aikalaisanalyysi poissuljettua tuon tieteellisyysvaatimuksen takia?

  6. Hauska nähdä, että Aflkin syyllityi käsitevammaisuuteen. 😉

    Kerrataan mitä Jari kirjoitti:
    ”Todellisuudessa ennakointi voi perustua ja itse asiassa perustuukin hyvin käytännönläheisiin prosesseihin, joita normaalit ihmiset toteuttavat, ja joita voidaan aina arvioida myös tieteellisesti, vaikka niin ei aina tehdäkään. Itse asiassa ennakointitoiminta voidaan nähdä yhtä arkiseksi toiminnaksi kuin lääkärin ammatin harjoittaminen. Ennakointitoiminta perustuukin diagnoosin tekemiseen, prognoosin tekemiseen ja lopulta preskription eli ohjeistuksen (lääketieteessä lääkereseptin ja hoidon) antamiseen toimeksiantajalle. ”

    Ja Alf:
    ”Vaikka olenkin Jarin kanssa pitkälti samaa mieltä, analogia lääketieteeseen ontuu aika pahasti. Kyllä, on olemassa tiede nimeltään lääketiede. Tätä käytetään hyväksi lääkäreiden kliinisessä työssä. ”

    Jarin analogia oli lääkärin ammatin harjoittamisesta, ei tieteestä. Sattuu vain olemaan niin, että sateenvarjotermi ”lääketiede” on vakiintunut oppijärjestelmäksi.

    Anteeksi, en vain malttanut. Alfin pamletti ”Vaaralliset ideat” on hauskaaaa luettavaa…

  7. ” … kompleksinen sysyteemi tai kaaostilassa oleva systeemi).

    Antaisin noiden levätä rauhassa. Paljon porua ja vähän villoja.

  8. Niih, minä kirjoitin hieman pikaisesti, reagoiden ehkä lähinnä siihen että minusta onnistunut kliininen työ ei tarkoita että tiede on etabloitu – keskustelu esim. Lacanin psykoanalyysistä kiinnostavana esimerkkinä. Vertaukset muihin praktiikkoihin on usein hankalaa, kuten myös kysymys: Milloin jotain on tiedettä?

    Se josko tulevaisuustutkimus on ”tieteellisempää” kuin lääketiede on minusta väärä keskustelu, koska tieteellä on monta mittaria, ja käytännöllisyys on näistä vain yksi (onko filosofia, ensimmäinen tiede, kaikkein tieteellisin tai vähiten tieteellinen?). Kiinnostavin kysymys on ehkä: ”Miksi jotkut eivät näe tulevaisuustutkimusta tieteenä?”

  9. Niin, voi olla todella vaikeaa objektiivisesti arvioida eri tieteiden yleistä tasoa. Jopa lääketieteessä on viime aikoina esiintynyt haparoivaa otetta, kun isot lääkeyhtiöt ovat itse testailleet lääkkeitään ja todenneet ne hyviksi ellei peräti eränomaisiksi, vaikka osa tiedeyhteisöstä on esittänyt vakavia epäilyjä tieteellisyyden suhteen.

    Yritin nyt hieman vetää yhteenvetoa viime aikoina käydystä tieteellisestä tulevaisuudentutkimuksen keskustelusta. Ehkä se auttaa keskustelussa eteenpäin. Luultavasti mm. monet positivistit eivät voi ymmärtää tulevaisuudentutkimuksen tieteellisyyttä. Tässä mielessä yritin avata uuden näkökulman.

  10. Hei Lauri,

    kyllä nämä systeemiteorian alueet ovat edelleen ihan relevantteja.

    Toki Snowdenin yleiseen systeemiteoriaan kannattaa ensin perehtyä ennen kuin esittää liian jyrkkiä arvioita.

    Olihan esimerkiksi IBM:n koko yritysstrategia aikoinaan hyvin vahvasti siihen kytkeytyvä. Alan tutkimus etenee koko ajan.

  11. Hei Riitta, kiitos kommentistasi.

    Mielestäni eri ennakointimenetelmät tulisi valita ongelmalähtöisesti eli lähtien tutkimushaasteesta ja -kohteesta. Laadullisia aikalaisanalyysejä ja laadullisia menetelmiä ei siis kannata sulkea pois. Ne voivat tuottaa todella hyödyllisiä tuloksia.

    Perinteinen aikalaisarvioita hyödyntävä menetelmä on ollut Delfoi-menetelmä, jota Suomessa on paljon sovellettu ja edelleenkin se toimii hyvin. Osmo Kuusi on tehnyt pitkän päivätyön tämän Delfoi-asiantuntijaprosessien metodiseksi kehittämiseksi. On toki paljon muitakin hyviä laadullisia menetelmiä, jotka soveltuvat aikalaisanalyyseihin. Tieteellisesti ovat poikkileikkausanalyysit myös varsin hyödyllisiä, jos halutaan analysoida muuttujien välisiä tilastollisia syy-seuraus suhteita eli drivereita ja driven-muuttujia. Tässä mielessä haluan korostaa tilastotieteen hyödyllisyyttä osan ennakointitoimintaa.

    Esimerkiksi tulevassa toukokuisessa Sevillan TFA 2011-konferenssissa tämä on Euroopan Unionin eräs keskeinen menetelmällinen painotus, koska ”evidence based policy” on nyt hyvinkin kuuma kysymys Euroopan ennakointitoiminnassa. Koko konferenssi on painotettu osaksi tällä menetelmällisellä ajatuksella.

    Tulen itse esittämään Sevillassa useita papereita, jotka liittyvät näihin tutkimuksellsiin teemoihin.

  12. Jari: ”Toki Snowdenin yleiseen systeemiteoriaan kannattaa ensin perehtyä ennen kuin esittää liian jyrkkiä arvioita.
    Olihan esimerkiksi IBM:n koko yritysstrategia aikoinaan hyvin vahvasti siihen kytkeytyvä. Alan tutkimus etenee koko ajan.”

    Et kai tarkoita, että kompleksisten adaptiivisten systeemien tutkimus validoituu sillä, että IBM on käyttänyt kompleksisuuden metaforia. Toivottavasti paremmin kuin ystävämme, myös tulevaisuudentutkija, Pirjo Ståhle:

    http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/12/12/kuinka-tulevaisuusvaliokuntaa-viilattiin-linssiin
    http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/03/24/pirjo-stahle-mauri-gronroos-knowledge-management-konsulttien-kaaoshomppaa-77

  13. Mitä uusi paradigma voi antaa näille:

    ” Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallintaa tai suomalaisten eläkejärjestelmän suunnittelua ei voida tehdä ilman tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia. Jos ennakointia tehdään, olisi parempi tehdä sitä nojautuen DPP-paradigmaan.”

  14. Nämä isot ja haasteelliset kysymykset edellyttävät pitkän aikaviiveen transitiojohtamista.

    Ilman ennakontia transitiojohtaminen ei ole mahdollista.

    Tässä mielessä esimerkiksi trendi- ja skenaarioanalyysit tuottavat hyvää taustasuunnitteluaineista ja siten auttavat päätöksentekijöitä tekemään oikeansuuntaisia päätöksiä transitiojohtamisen yhteydessä.

  15. Hei Lauri,

    arvostan Prof. Pirjo Ståhlen tekemiä tutkimuksia korkealle. Niiden yritysten lista, jota ovat hyödyntäneet hänen analyysejään omassa päätöksenteossaan, on todella pitkä. Jos hänen ajattelunsa olisi aivan pielessä, en usko, että hän olisi voinut tuottaa niin paljon ja niin hyödyllisiä tutkimuksia kuin mitä hän on tehnyt.

    En yleensä arvioi yksittäisiä tutkijoita alkuperäisyhteydestään erotettujen irrallisten lauseiden pohjalta.

    Se, että IBM on kehitellyt strategiaansa systeemiajatteluun pohjautuen, on mielestäni vahva signaali siitä, että systeemiteoriaan kannattaa perehtyä ja se edelleen on mielenkiintoinen ja hyödyllinen lähestymistapa tieteessä.

  16. vapaa sana ”– all federal scientists must get pre-approval from their minister’s office before speaking to journalists who represent national or international media. The pre-approval process requires time-consuming drafting of questions and answers, scrutinized by as many as seven people, before a scientist can be given the go-ahead by the minister’s staff. This is to spare the minister ’any surprises’. What kind of politician needs that sort of pampering? And what kind of journalist submits questions for a scientist to a ministerial clearing house?”

  17. Jari:
    ”arvostan Prof. Pirjo Ståhlen tekemiä tutkimuksia korkealle. Niiden yritysten lista, jota ovat hyödyntäneet hänen analyysejään omassa päätöksenteossaan, on todella pitkä. ”

    Et kai tarkoita, että yritykset noin validoisivat tutkimuksen (?) tulokset? Ståhlen ja Grönsoosin kirjaa on myyty monen painoksen verran ja se on käännettykin. Kuitenkin se sisältää paljon Ståhle väikkäristä periytyvää roskaa.

    Tuo yritysten kiinnostus osoittaa pikemminkin, että kyseessä on laskemoitua konsulttikirjallisuutta, jota ostetaan yritysten laskuun perustuen raflaaviin lupauksiin.

    Odotan edelleen kiinnostuneena, montako vertaisarvioitua tutkimustä linki 10.1.2011 20:00 listasta löytyy.

  18. En tietystikään, mutta kyllä sillä on tiettyä merkitystä tutkimuksen relevanssin tason arvionnin kannalta. En usko, että kaikki konsultit tai yritysjohtajat olisivat arvostelukyvyttömiä – ei edes annettujen lupausten osalta.

    En myöskään usko, että että Pirjo Ståhlella olisi sattumalta kaksi dosentuuria (yksi dosentuuri = tutkimusta kahden väitöksen verran).

  19. Google Scholar jättää useita tahoja löytämättä, ja on hankala tietää, mitä julkaisuja siitä uupuu.

    Ståhlen CV (löytyy verkosta) on parempi lähde, ja siellä on erikseen eritelty julkaisut, joissa on ollut vertaisarvio.

  20. Kiitos Jari mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Lähdin etsimään kuvailemastasi DPP-paradigmasta lisätietoja ja esimerkkejä, jota löytyi yllättävän vähän. Onko sinulla tarjota linkkejä/lisätietoa asiasta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This