Kooste FinnSight 2016 ennakointifoorumista

FinnSight20162

FinnSight 2016 -ennakointifoorumi järjestettiin 13.9. Wanhassa Satamassa. Yksityisen ja julkisen sektorin asiantuntijoita, vaikuttajia ja muita tulevaisuuden rakentamisesta kiinnostuneita yhteen tuovassa päivässä luotiin näkymiä siihen, mikä on suomalaisen sivistyksen ja osaamisen visio tästä eteenpäin. Foorumissa pohdittiin laajalti työelämän muutostarpeita ja osaamisen rakennuspuita tulevaisuuden Suomelle.

Päivän esitysten ja aktiivisen keskustelun lisäksi saimme ennakointifoorumista 61 täytettyä työkirjaa sekä 139 vastausta ilmoittautumisen yhteydessä tehtyyn ennakkokyselyyn. Asetetut kysymykset olivat avokysymyksiä, jotka antoivat tilaa vapaamuotoisille vastauksille. Ennakkokysymyksillä ja työkirjalla haettiin osallistujien näkemyksiä muun muassa tulevaisuuden Suomen osaamis- ja sivistystavoitteista, osaamis- ja sivistyspolitiikan suunnista sekä ajatuksia, kommentteja ja huomioita päivän esityksistä ja pöytäkeskusteluista. Foorumiin osallistui yhteensä n. 200 henkilöä ja saman verran seurasi verkkolähetystä. Viidellä paikkakunnalla kokoontui lisäksi kiinnostuneita työskentelemään yhdessä päivän teeman ja verkkolähetyksen äärelle.

Foorumin keskusteluista ja osallistujien vastauksista ennakokyselyyn ja työkirjaan nousi esiin useita punaisia lankoja, jotka heijastelevat hyvin kokemuksia, toiveita ja pelkojakin tulevaisuuden työhön, osaamiseen ja sivistykseen liittyen. Huomiot työn ja osaamisen merkityksellisyydestä ja tarkoituksesta, tasa-arvosta ja epätasa-arvosta sekä kestävien valintojen tekemisestä kulkivat läpi vastausten ja ne näkyvät tässä koosteessa. Katso myös tiivis diasetti päivän ajatuksista ja näkemyksistä.

Tässä katsauksessa käydään läpi foorumin esitysten, keskustelujen, työkirjojen ja ennakkokyselyn laadullista antia. Ideoita ja materiaalia hyödynnetään ja jatkojalostetaan hallituksen tulevaisuusselonteon valmistelussa valtioneuvoston kansliassa. Suomen Akatemiassa päivän anti hyödynnetään strategian ja toimintojen kehittämistyössä, tutkijakoulutuksen kehittämisessä, Tieteen tila -työssä sekä strategisen tutkimuksen teemojen valmistelussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö hyödyntää aineistoa ministeriön tulevaisuuskatsauksen valmistelussa ja muussa tulevaisuustyössä. Sitrassa FinnSight-työ tukee laajaa yhteiskunnallista kestävän hyvinvoinnin visiotyötä.

 

Päivän esiintyjät haastoivat ajattelemaan muutosta ja tulevaisuutta

FinnSightissa pureuduttiin opetuksen, koulutuksen ja osaamisen muutokseen ja tulevaisuuteen. Työllä on perinteisesti ollut suuri merkitys ihmisen arvokkuudelle ja tulevaisuudessakin ihmiset haluavat tehdä työtä. Työn ja osaamisen kautta juurrumme yhteisöihin, mutta miten tulevaisuudessa? Esitykset voi katsoa täällä.

Työsarkaa Suomelle

Päivän aluksi valtiosihteeri Paula Lehtomäki haastoi kesäkuussa tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti foorumin miettimään voisiko Suomesta tulla älykkään automaation ja robotiikan huippumaa.

Futuristi Charles Fadel esitteli kuinka algoritmit jo nyt säveltävät musiikkia, luovat taidetta, editoivat wikipediaa ja innovoivat – kaikki asioita, joiden on ajateltu pysyvän vain ihmisen tekoina. Tekoälyn, robotiikan ja esimerkiksi lisätyn todellisuuden tai synteettisen biologian kehitys on tällä hetkellä niin nopeaa, että kyydissä pysyminenkin vaatii ponnisteluja, puhumattakaan eturiviin pääsemisestä. Siinä Suomelle työsarkaa. Teknologian myötä työ ei myöskään katoa vaan muuttuu ja uusi työ vaatii erilaista osaamista. Avainasemassa on kyky omaksua nopeasti uusia taitoja ja mukautua uusiin tehtäviin ja olosuhteisiin. Tärkeä kysymys on, että opetammeko tällä hetkellä tulevaisuudessa vaadittavia taitoja? Tulisiko nykyisten aineiden sijasta opettaa systeemiajattelua tai keskittyä vahvistamaan luonteenlaatua?

_L4A1739Presidentti Tarja Halonen muistutti, että Suomen menestyksen takana on kestävä hyvinvointiyhteiskunta. Tulevaisuudessakaan meillä ei ole varaa eriarvoistumiseen. On varmistettava se, että kaikki pysyvät mukana muun muassa teknologian kehityksessä ja uusien sovellusten hyödyntämisessä. Halonen korosti elinikäistä oppimista ja tarvetta säälliselle työlle. Ei riitä, että pidämme huolta lasten ja nuorten osaamisesta – nyt työelämässä olevien aikuisten osaaminen on pidettävä ajan tasalla ja on vahvistettava heidän uudistumiskykyään. Elinikäisen oppimisen periaatteita ei tule unohtaa vaan edelleen vahvistaa niitä. On tarkistettava ovatko elinikäisen oppimisen tuki ja mahdollisuudet ajan tasalla ja mahdollistaako esimerkiksi nykyinen korkeakoulujärjestelmä joustavan elinikäisen oppimisen.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen korosti suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia, joihin kuuluvat luottamus, osaaminen, osallistuminen, korkea teknologia ja innovaatiot. Osaamistasojen erot ja koulutustason lasku ovat kuitenkin huolestuttavia tekijöitä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on erojen tasaamisessa suuri merkitys ja se vähentää riskiä syrjäytyä. Tärkeitä kysymyksiä nousi esiin: Millä tavalla onnistumme sytyttämään lapsissa ja muissakin uteliaisuuden hyödyntää uutta teknologiaa ja taitoja?

Professori Barbara Schneider esitteli optimaalisen oppimisen esimerkkejä Yhdysvalloista ja Suomesta. Schneiderin _L4A1795tutkimusryhmä tutkii ja kehittää edelleen projektipohjaista oppimista ja mallia optimaalisesta oppimishetkestä (optimal learning moment). Projektioppiminen vahvistaa luovuutta ja mielikuvituksen käyttöä oppimisessa. Kansainvälinen yhteistyö opetuksessa ja koulutuksessa kiinnostaa koko ajan enemmän ympäri maailmaa ja Suomella on tällä saralla paljon annettavaa.

Justin Cookin esityksestä nousi esiin merkitys (purpose). Merkitys oppimisessa on jäänyt liian vähälle huomiolle. Meidän tulisikin pohtia enemmän sitä mikä on merkityksellisyyden rooli oppimisessa ja opetuksessa. ”Ei koulua vaan elämää varten” on vanha slogan, mutta mikä on koulutuksen tarkoitus nyky-yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa? Sekä tulevaisuuden työssä että oppimisessa korostuu merkityksellisyys tehtävien suorittamisen sijaan. Cook palasi puheenvuorossaan oppimisen ja koulutuksen merkityksen alkulähteille ja johdatteli visioon, jossa oppimisen tarkoitus on kestävän hyvinvoinnin tukeminen.

Toivoa ja huolia

Tulevaisuuden näköaloja leimaa usein sekä toivo että huoli. Toiveikkuutta herättää etenkin teknologian uudet saavutukset ja niiden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Huolenaiheina tuodaan toistuvasti esiin varsinkin ilmastonmuutos sekä sosiaaliset ongelmat. Tämä oli tilanne Finnsight-foorumissakin, jossa aiheita peilattiin tulevaisuuden koulutuksen, oppimisen ja osaamisen kautta.

Tulevaisuus on aina uusi, mutta tekisi mieli sanoa, että nyt se on moninkertaisesti uusi. Monimutkaistuva maailma on aina haastanut ja haastaa edelleen osaamisemme, kykymme oppia ja ratkaista ongelmia. Se kyseenalaistaa yhteiset arvomme, yhteiskuntamallimme, sivistyksen ja ihmisyyden perustan.

Työn murros ei ole vain toimeentulon ongelma vaan myös ihmisten omanarvontuntoon ja elämänlaatuun kytkeytyvä teema. Tähän asti elämässä onnistuminen on meidän yhteiskunnassamme kytkeytynyt paljolti työntekoon ja sen myötä elintason nousuun sekä lisääntyviin mahdollisuuksiin. On mietittävä, miten tulevaisuuden maailmassa, kun perinteistä työtä ei ehkä ole yhtä paljon tai se on perustavalaatuisesti erilaista, voidaan kokea onnistumisia ja olla ylpeitä saavutuksista.

Päivän paneelikeskustelussa kyseltiin arvojen perään. Tarpeetonta vastakkainasettelua ei lähdetty rakentamaan ja esimerkiksi koulutuksen ja sivistyksen välineelliset hyödyt ja itseisarvo kulkevat käsi kädessä. Sivistys kulminoitui keskusteluissa itsen, muiden, erilaisuuden ja maailman ymmärtämiseksi. Tällaista sivistystä tulisi vahvistaa perusopetuksessa. Faktojen ja taitojen opettaminen voisi olla jopa toissijaista ja perustuisi kiinnostukseen, jatkuisi ja muuttuisi koko elämän ja olisi omatoimista ja omaehtoista. Toisaalta ajantasaisen tiedon opettaminen on erittäin tärkeää ja perusta osaamisellemme – tasapaino tietojen ja taitojen opettamisessa täytyy säilyttää.

Paneelikeskustelussa konkretisoitui myös tämän hetken suomalainen koulutodellisuus, joka näyttäytyy osin jopa toivottomana. Liian moni lapsi elää ja käy koulua Suomessakin todellisuudessa, jota määrittää epätasa-arvo, uupumus, mielenterveyden ongelmat, köyhyys, syrjäytyneisyys, päihteet, rikollisuus.

Toisaalla pöhistään robotiikasta ja oppivasta tekoälystä. Miten robotiikkaa ja automaatiota kehitetään eriarvoistamatta ihmisiä, niin että kukaan ei jää jälkeen digitalisaatioloikkia haettaessa? Robotiikan ja älykkään automaation opettamisen laajentaminen kaikille perusopiskelijoille on yksi keino.

Uudistuvaa oppimista

Ulkomailla ihastellaan Suomen oppimissaavutuksia. Samanaikaisesti kotimaassa ollaan huolestuneita osaamisen tason laskusta ja rahoitusleikkausten vaikutuksista. Tasa-arvo, luottamus, uudet teknologiat ja laaja osallistumismahdollisuus ovat periaatteita ja keinoja hyvän kehityksen jatkumiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty.

Nykypäivän päätöksillä on iso merkitys Suomen koulutustasolle tulevaisuudessa. Jo nyt on merkkejä siitä, miten sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt ja miten vanhempien koulutustausta on yhä tärkeämpi tekijä lasten koulumenestyksen taustalla. Varhaiskasvatuksen merkitystä ja uudistamista halutaan korostaa myöhemmän koulumenestyksen ja elämänhallinnan perustana. On myös merkillepantavaa, että Suomessa varhaiskasvatuksen piiriin kuuluu vähemmän lapsia kuin muissa Pohjoismaissa. Uudistamistyön tavoitteeksi on asetettu muun muassa osallistumisasteen nostaminen.

Opetuksessa on meneillään suuri uudistus. Uusi opetussuunnitelma korostaa monipuolisten taitojen oppimista, kuten ongelmanratkaisua, analysointikykyä, kriittistä ajattelua ja oppimaan oppimista. Uteliaisuus ja kyky nähdä totuttujen ajatuskaavioiden yli sisältyvät sivistyskäsitykseemme ja siihen liittyviä taitoja halutaan vahvistaa.

Korkeakoululssa tutkintonimikkeiden määrän lisääminen ei enää ratkaise edessä olevia ongelmia. Vanhaa koulutusrakennetta ei myöskään ole juuri muutettu vaan korkeintaan sen yhteyteen on tehty täydennyksiä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa tutkintojen sisältöjä on laajennettava ja monipuolistettava vastaamaan työelämän haasteisiin. Arvosana- ja tutkintokeskeisyydestä siirrytään vähitellen osaamisperusteisuuteen kaikilla koulutusasteila.

Asiat, joilla suomalaisen koulutuksen kehittämistä perusteltiin aikanaan, eivät enää ole samanlaisia. Tähän asti koulutus on ollut ensisijaisesti väylä taloudelliseen hyvinvointiin. Tämä ei kaikilta osin enää nykyisin pidä paikkaansa ja tilanne korostuu tulevaisuudessa, jossa selkeää väylää perinteiseen työhön ja toimeentuloon ei enää ole. On kysyttävä koulutuksen perimmäistä tarkoitusta muuttuvassa maailmassa. Pelkkä hallinnollinen uudistaminen ei riitä.

Tulevaisuudessa koulun tehtävä voisi entistä vahvemmin olla esimerkiksi sosiaalisen koheesion ylläpitäminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen. Oppiminen on yhteiskunnallinen projekti ja meidän tulee yhteiskuntana esimerkiksi pois-oppia ympäristön kannalta haitallisiksi havaituista ja kestämättömistä ajatustavoista ja rakenteista. Tavoitteeksi tulisi ottaa myös ”tuntemattoman opettelu” sekä intuition ja ketteryyden arvostus kompleksisuuden edessä.

Tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja ovat ne taidot, joilla osaamista hyödynnetään. Ongelmanratkaisukyky, yhteistyön luominen ja tiedon analysointitaidot nousevat esiin tärkeinä taitoina monimutkaistuvassa maailmassa. Työssä tarvitaan entistä enemmän metatiedon analysointia ja sisältöjen merkityksen ymmärtämistä. Esimerkiksi big datan mahdollisuudet avautuvat vasta sitten, kun ymmärrämme kumuloituvan tiedon merkityksen ja sitä kautta saatavan hyödyn.

Kyky muuttaa sitä mitä osaa ja mitä tekee, on myös tulevaisuuden osaamisen ytimessä. Itsensä johtamisen ja ”selviytymistaitojen” opettaminen tulee tärkeämmäksi. Itsensä työllistämistä ja vaihtoehtoja perinteiselle palkkatyölle tulee niin ikään tukea, keskusteluissa nousivat esiin muun muassa perustulo ja vapaaehtoistyö sekä jaettu asiantuntijuus vaihtuvissa monialaisissa tiimeissä. Nämä ovat kaikki asioita, jotka määrittävät tulevaisuuden työtä ja osaamista.

Vallankumouksia ja hidasta kehitystä

Meidän sanotaan elävän neljännen teollisen vallankumouksen aikaa. Uuden teknologian omaksumista edeltää aina hankala ja tuskainenkin vaihe. Koulutuksen tämänhetkinen murros on yksi näkyvä esimerkki tästä, samoin työelämän syvälliset rakenteelliset muutokset, valtava digitalisaatiohype ja siihen liittyvät pettymykset ja sekavat, loputtomat kehittämisprojektit.

Millainen on siis tulevaisuuden sivistynyt Suomi?

Sivistys tuo inhimillisen näkökulman jatkuvaan kehitys- ja uudistamistyöhön. Ihmisen tulee pystyä pitämään huolta itsestään ja terveydestään – tätä tulee opettaa ja tähän tulee antaa tukea. Hyvinvoiva ihminen on kaiken uuden ja kehittämisen kivijalka.

Sivistys on syvimmän ihmisyyden etsimistä ja sen asettamista kaiken kehityksen lähtökohdaksi. Vain tätä kautta aukeaa ekologisesti, sosiaalisesti ka taloudellisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Sivistys on myös rohkeutta toimia toisin.

 

Koosteen tekijät:

Pia Mero ja Elina Kiiski Kataja, Sitra

Kaisa Oksanen, VNK

Kuvat: Marjo Aaltomaa, Suomen Akatemia

 

Muita uutisia ja materiaalia päivästä:

Tekoäly, robotiikka ja uudet innovaatiot puhuttivat Finnsight-foorumia

FinnSight TEM:n uutiskirjeessä

Tulevaisuus(selonteko) tehdään yhdessä

Tallenteet päivän esityksistä

Tiivistys päivän ajatuksista ja näkemyksistä.

Tutustu tapahtumasivuun

 

7L4A1873

Yksi vastaus "Kooste FinnSight 2016 ennakointifoorumista"

  1. Ajatus eriarvoistumisen estämisestä on toki kaunis.Suorittavan työn siirtyessä robotiikan hoidettavaksi, mitä meidän ”duunarimme” tekevät, kun työtä ei yksinkertaisesti tule kaikille riittämään?

    Tuleeko Suomesta kehittymään huippu high-tech yhteiskunta, mikä elinkeinonsa turvaa myymällä knowhowtaan ulkomaille? Myös heikommista huippuosaajia vai toisten siivellä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This