Globaalia ennakointiyhteistyötä ennakointiverkostossa

13644359_10153664369565667_25087854_nTulevaisuustyö ja ennakointi on hedelmällinen alue tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Globaalit megatrendit ja muutokset vaikuttavat ympäri maailmaa, ottaen kuitenkin eri muotoja eri maissa ja kulttuureissa. Tulevaisuuden tutkijat ja ennakointiasiantuntijat toimivat lähtökohtaisesti kansainvälisessä tiede- ja teknologiamaailmassa, hallinnon puolella kansainväliset verkostot ja yhteiset toiminnan alustat ovat muotoutumassa. Keskeisiä verkostoja ja vaikuttajia ovat esimerkiksi OECD:n ennakointiverkosto ja Pohjois-Amerikkaan keskittyvä The Public Sector Foresight Network (PSFN); lisäksi globaali GFN (Government Foresight Organisations Network) täydentää globaalia ennakointiyhteisöä tuomalla vahvemmin mukaan toimijoita Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Tietysti myös EU:lla, YK:lla ja muilla kansainvälisillä toimijoilla on omia ennakointiin keskittyneitä prosesseja ja verkostoja.

Ennakointiin ja tulevaisuustyöhön liittyvät haasteet ovat myös yhteisiä ympäri maailman – ennakointi on usein hajanaista ja vähän irrallaan monista keskeistä päätöksenteon prosesseista. Tästä huolimatta ennakoinnin rooli esimerkiksi strategiatyössä on vahvistunut ja ennakoinnin toimijakenttä laajenee hurjaa vauhtia – joskus mutkiakin oikoen. Kansainvälinen yhteistyö, kokemusten jakaminen ja ennakointiosaamisen vahvistaminen ja tulevaisuustyön laadun varmistaminen sitä kautta on tärkeää. Tulevaisuus, siihen valmistautuminen ja paremman tulevaisuuden rakentaminen on myös asia, joka yhdistää yli rajojen.

Kun valkoiset joutsenet ovat harvinaisia

Moni ennakointityö perustuu narratiiveille – evidenssiin perustuville tarinoille mahdollisista tulevaisuuksista. Tulevaisuuden yllätyksellisyydestä ja radikaaleistakin mahdollisuuksista huolimatta tarinat ja viestit muistuttavat toisiaan – kukapa ei olisi kuullut ilmastonmuutokseen, digitalisaatioon tai väestön ikääntymiseen liittyvää trendiä. Yhteistyö ja kokemusten vertailu eri maista ja erilaisista yhteiskunnista tulevien ennakoijien kanssa haastaa nopeasti liian tutut ennakointisisällöt ja myös metodit ja käytettävän kielen. Perthissä, Australiassa, mustat joutsenet ovat yleisempiä kuin valkoiset – harvinaisen valkoisen joutsenen löytyminen on mediatapaus. Yhdysvalloissa ennakointi-termiä (foresight) ei juurikaan käytetä – hallinnossa tehdään tulevaisuusanalyysia (futures analysis). Intiassa väestön ikääntyminen ei ole isojen yhteiskunnallisten haasteiden joukossa ainakaan lähitulevaisuudessa, sen sijaan tulevaisuudessa moninkertaistuvat energiatarpeet vaativat uusia ratkaisuja. Juuri nyt kehittyvissä maissa lähinnä teknologiaan tai turvallisuuteen keskittynyt ennakointi laajentuu nopeasti yhteiskunnan muille osa-alueille ja teknologian muutosvoima ja vaikutukset esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin ovat merkittäviä teemoja.

Tulevaisuuden trendiajurit ovat erilaisia eri paikoissa ja niiden varmuus (certainty) vaihtelee suuresti; esimerkiksi demokratia ja demokratisoituminen yhteiskunnallisen kehityksen ajurina näyttäytyvät alueesta riippuen hyvin vakaina ja varmoina tai epävarmoina ja riskialttiina. Tiukasti määriteltyjä, pysyviä tulevaisuuden ajureita on koko ajan vähemmän ja uusia epävarmempia syntyy koko ajan lisää ja esimerkkejä ajurien polarisaatiosta riittää: talouskasvu on koko ajan epävarmempi ajuri etenkin Euroopassa, 15 vuotta sitten robottisodankäynti ei ollut ajuri globaalin turvallisuuden ennakoinnissa, strategiset shokit pyyhkivät ajureita kokonaan pois kartalta ja niin edelleen. Globaalilla tasolla katastrofien ennakointi ja etenkin ennakoimattomuus haastavat ennakoijia rakentamaan mahdollisista tulevaisuuksia sillä tavalla, että jokaiseen tehtyyn skenaarioon ja visiopolkuun liittyy selkeä ehdotus strategisista valinnoista ja toimintavaihtoehdoista mullistuksen tapahtuessa. 9/11:stä Aasian tsunamiin ja Syyrian sotaan – vaikka näiden tapahtumien ajureita on ollut nähtävissä, yksikään tapahtuneista ei ole ollut vallitsevan diskurssin piirissä. Nyt ratkaisuja haetaan esimerkiksi olemassa olevan politiikan ja toimintamallien systemaattisesta stressitestauksesta erilaisia skenaarioita vasten.

Kansallisen ennakoinnin toimintatapojen lähtökohdat ovat myös erilaisia esimerkiksi isoissa ja pienissä maissa. Suomen tai Singaporen kaltaisissa pienissä maissa kansallista ennakointia on mahdollista tehdä kooten kaikki keskeiset kansalliset toimijat yhteen – isoissa maissa tällainen ei ole mahdollista. Osallistava ennakointi ottaa myös erilaisia muotoja – monissa paikoissa suomalaisille jo tuttu avoin, monialainen, osallistava ja hierarkiaton yhdessä tekeminen on vielä uutta. Toisaalta konkreettiset bottom-up-pohjalta ponnistavat ratkaisut ja visiot voivat lähteä ihan eri tavalla lentoon ympäristöissä, joissa resurssit ovat niukkoja ja yhteiskunnalliset haasteet massiivisia. Ennakointiosaamisen ja -kulttuurin vahvistaminen osaltaan auttaa sekä yksilöitä että yhteisöjä valmistautumaan tulevaan. Suomalaista tulevaisuustyötä ja ennakointia arvostetaan maailmalla suuresti, Tulevaisuusvaliokunnan ja -selonteon ohella kiinnostusta herättää laaja-alainen ja jatkuva ennakointi valtioneuvostossa, ministeriöissä ja alueilla.

Skenaariotyö tekee ymmärrettävämmäksi ja hyväksyttävämmäksi sitä tosiseikkaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on monta, emmekä vielä tiedä mikä niistä toteutuu, ja toisaalta myös sitä, että voimme itse vaikuttaa päätöksillä ja teoilla tulevaisuuden rakentumiseen. Olen osallistunut tänä syksynä kolmeen kansainväliseen ennakointi- ja tulevaisuustapahtumaan: OECD:n Government Foresight Communityn kokoukseen Pariisissa, Euroopan johtavien ajatushautomoiden Vision Europe Summitiin Berliinissä ja Government Foresight Organisations Networkin (GFN) kokoukseen ja työpajaan Delhissä. Kaikissa näissä on sekä vahvistettu ja monipuolistettu ennakointiosaamista puolin ja toisin että työskennelty yhdessä tulevaisuuden kysymysten kuten eurooppalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden, hyvän hallinnon, uusimpien ennakointimenetelmien ja eri maiden kiinnostavien tapaustutkimusten parissa. Verkostot toimivat omilla painotuksillaan osallistujien vaihdellessa eri maiden ja alueiden ennakointia tekevistä virkamiehistä ja tutkijoista diplomaatteihin, politiikkoihin ja tiede-, teknologia- ja innovaatioasiantuntijoihin. Toivon tälle omalta osaltani alussa olevalle mutta jo nyt hedelmälliselle yhteistyölle pitkää ikää ja työskentelen sen vahvistamiseksi valtioneuvoston kansliassa ja ennakointiverkostossa.

Ennakointiterveisiä

Kansainvälinen yhteistyö on vahvistanut käsitystäni ennakoinnin roolista ja asemasta hallinnossa ja GFN-kokouksessa käsittelimme tunnettuja myyttejä ennakoinnista ja tulevaisuusanalyysista; niiden pohjalta muotoilin terveisiä myös suomalaiselle ennakointikentälle ja ennakointitiedon hyödyntäjille ja päätöksentekijöille:

1. ”Tulevaisuuden analysointi on vain arvailua.” Ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen tieteellinen perusta vahvistuu koko ajan ja evidenssin esittäminen on tärkeää. Ennakointi on luonteeltaan ja tavoitteiltaan kuitenkin kaksijakoista: tulevaisuustieto on mahdollisuuksien mukaan tieteellisesti validoitua ja monia ajureita ja niiden vaikutuksia voidaan mallintaa ja todennäköisyyksiä arvioida tarkastikin – toisaalta ennakointi mahdollistaa ja haastaa luovaan ajatteluun ja hyödyntämään laajalti eri organisaatioiden ja kansalaisten kokemuksia ja osaamista. Ennakointitiedon hyöty ja vaikutus kumpuaa niin ikään kahdesta merkittävästä lähteestä: uskottavasta tutkimustiedosta sekä avoimen dialogin ja osallistamisen kautta. Mitä epävarmempia tulevaisuuden ajurit ovat, sitä tärkeämpää on avoin keskustelu ja kommunikaatio – vakaita, helposti ennustettavia ajureita varten on useita erilaisia mallinnustyökaluja.

2. ”Tulevaisuutta voi ennakoida pelkästään olemassa olevan tilastodatan ja trendien avulla.” Maailma on epälineaarinen ja koko ajan epävarmempi, nykyiset trendit ja ajurit saattavat muuttua ja kadota yllättäen. Yksi ennakoinnin tehtävistä on tunnistaa tulevia politiikkahaasteita (policy challenges), joita vallitsevan yhteiskuntapolitiikan ja nykyisten instituutioiden keinoin ei välttämättä voida ratkaista.

3. ”Tulevaisuus näyttää suunnilleen samalta kuin nykypäivä.” Muutoksiin ja niiden todentamiseen pitää suhtautua vakavasti. Yhteiskunta ja sen hallinto operoi luonnollisesti yleensä yhden odotetun tulevaisuuden puitteissa ja suuntaa resurssinsa ja ponnistelunsa sen rakentamiseksi. Suurin osa yhteiskunnan toiminnoista on valjastettu tähän tehtävään ja hyvä niin. Mutta juuri siksi ennakointi ei ole välttämättä parhaimmillaan vain tukemassa yhden halutun tulevaisuuden rakentamista. Ennakoinnin tehtävä on skannata odotetun tulevaisuuden reuna-alueilta muita mahdollisia tulevaisuuksia.

4. ”Tulevaisuutta voi ennakoida pistemäisillä tarkoilla kuvauksilla yksittäisistä tapahtumista.” Ennakointi on systeemistä ja yksittäisiin ennusteisiin tulee suhtautua varauksella.

5. ”Ihmisten asenteilla ja arvoilla ei ole paikkaa tulevaisuuden analyysissa.” Asenteiden ja kulttuurin muutos on hitaampaa kuin teknologian tai talouden kehitys, mutta muutoksen hallinnassa ihmisen ja yhteisöjen käyttäytymisen ennakointi on avainasemassa.

6. ”Ennakointi on niche-ala, jolla voi toimia vain pieni määrä hyvin erikoistuneita asiantuntijoita.” Ennakointi voi olla osa jokaisen päivittäistä työtä ja erilliset ennakointihankkeet ja prosessit voidaan nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, jossa hahmotetaan tulevaisuutta eri asioihin keskittyen ja eri näkökulmista.

7. ”Menestystä mitataan parhaiten lyhyen aikavälin mittareilla ja raporteilla.” Kestävällä pohjalla oleva kehitys ja menestys edellyttää pitkän aikavälin näkemystä ja ymmärrystä.

8. ”Isot, jäykät ja byrokraattiset organisaatiot eivät voi tai halua muuttaa toimintatapojaan.” Ennakointi avartaa.

Kaisa Oksanen, FT
Erityisasiantuntija
Valtioneuvoston kanslia
kaisa.oksanen(a)vnk.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This