Euroopan tulevaisuutta punnittiin geopolitiikan näkökulmista

ESPAS järjesti kolmannen vuosittaisen konfrenssin, jossa tänä vuonna pureuduttiin erityisesti geopoliitikan muutoksiin. Berlaymontiin ja parlamenttitalon kirjastoon marssitettiin huippuasiantuntijoita toisensa jälkeen. Kovia nimiä puhujajoukossa olivat mm. aluekomissaari Johannes Hahn, Europolin johtaja Rob Wainwright sekä entiset pääministerit Alexander Stubb ja Carl Bildt. Konferenssin pääasiallisena metodina olivat paneelimuotoiset keskustelut, joissa muutaman minuutin alustusten jälkeen käytiin keskustellen läpi teemoja niitä syventäen ja yleisöstä käsin kysymyksillä avaten. Konferenssi aineistot ovat saatavilla videomuodossa.

Sisällön osalta voi nostaa esiin sekä itse geopolitiikan muutoksiin liittyviä kysymyksiä että ennakointityöhön ja sen merkitykseen liittyviä havaintoja. Avataan ensin ennakointityön näkymiä. Omia havaintojamme vahvistaen, ennakoinnin haasteena on edelleen sen jääminen keskeisten prosessien ulkopuolelle. Ennakointinäkemyksen välittämisen haasteena ovat samat kysymykset kuin tiedonhyödyntämisessä yleensäkin, aineiston täytyy olla laadukasta, ajatusten pureskeltavassa muodossa (ei liian purettuina) ja päätöksentekijöiden halukkaita vastaanottamaan. Ennakoinnissa ja tulevaisuuden pohdinnassa korostuu ennen kaikkea vuorovaikutus, kyky olla kuulolla siitä mitä voi olla edessä ja halu jakaa sitä, mitä se voi tarkoittaa. Vuorovaikutus vaatii luottamusta ja aikaa, ilmaan jäikin onko näitä riittävästi vai voiko ennakointiprosessi olla luottamuksen ja vuorovaikutuksen vahvistamisen väline? Ennakointiprosesseilta vaaditaan osallistuvuutta. Ovat mallit sitten thinktank-vetoisia, akateemisen kentän käynnistämiä (Pakistan) tai hallinnon aloitteesta tehtyjä, tulisi prosessissa olla tilaa osallistumiselle. Singapore on tässä työssä edelläkävijä ja tehnyt suoraan kansalaisten osallistamista ennakointityöhönsä. Tällä työllä lienee myös kansalaisten resilienssiä vahvistava vaikutus. Singaporen Aaron Maariam puhui ”polysentrisestä hallinnon/hallinnan mallista, jossa tasapaino jakautuu digitaalisen muutoksen, ”konnektiviteetin” ajamana kohti markkinoiden, hallinnon ja ”yhteisöjen” välille. Tasapainon säilymisen yhtenä elementtinä Maariam puhui pienistä kokeiluista ja tuuppauksesta, joka toimii vuorovaikutuksen alustana näiden kolmen välillä. Olemme siis Suomessa oikeilla jäljillä.

Geopolitiikan teemoista esille nousivat vahvasti Kiinan vahvistuva asema, Kiinan ja Venäjän välinen suhde, EU:n toiveet ja realistiset mahdollisuudet olla vakavasti otettava toimija geopolitiikan muutoksessa sekä Afrikan tulevaisuus suhteessa Eurooppaan. Näitä muutoskysymyksiä tarkasteltiin eri näkökulmista, joissa korostuivat kaupan ja logistiikan merkitys, kulttuuriset ja arvopohjaiset näkökulmat, kansainvälisen oikeuden ja sodankäynnin kysymykset sekä digitaalisen murroksen luoma ravistelu kaikkiin politiikan ja toiminnan lohkoihin.

Keskusteluissa esille nousivat vahvojen asiantuntijoiden näkemykset ja toisaalta myös aidot jännitteet tulkinnoissa. Voimakkaita näkemyksiä esitettiin muun muassa siitä, millaisin toimin ja arvolatauksin EU:n ja jäsenmaiden pitäisi vaikuttaa Afrikassa, kuinka avoimien kortein Kiina rakentaa ja vahvistaa ”superpower” asemaansa sekä siitä millaisia jännitteitä Kiinan ja Venäjän välillä on. Myös Yhdysvaltojen asemaa ruodittiin pääosin menetetyn mahdollisuuden näkökulmasta, sulkeutuminen kuoreen ja America first tulkitaan tarkoittavaksi, että maailma tulee vasta seuraavaksi. Monessa puheenvuorossa pohdittiin, miten maailmanpolitiikan voimasuhteisiin syntynyt/syntyvä tyhjiö täyttyy. Kuka ja ketkä tämän tyhjiön käyttää, ja mikä on EU:n rooli tässä, oli yksi isoimmista kysymyksistä.

Keskustelujen yleinen ilmapiiri oli luonteeltaan huolestunut. Kokonaiskuvaksi muodostui, että Eurooppa ja maailma ovat eläneet parhaita vuosiaan viimeisen neljännesvuosisadan. Nyt näyttää, ettei suunta ole tästä parempaan päin, vaan ilmassa on paljon epävarmuuksia, epätasapainoa ja liikettä, joka muovaa meitä kohti uutta maailmanjärjestystä. Huolenkin keskellä uskottiin, että tulevaisuudessakin syntyy paljon hyvää, ihmisten elämän laatu kohentuu (vaikka paljon työtä vaaditaankin) ja ihmisillä säilyy keskeinen rooli vaikka digikumous ja tekoäly nousevatkin.

 

Kirjoittaja:

Taina Kulmala

Neuvotteleva virkamies

valtioneuvoston kanslia

taina.kulmala(at)vnk.fi

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This