Ennakointi, rationaalisuus ja rajoitettu rationaalisuus päätöksenteossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräs looginen syys, miksi ennakointia yleensä harjoitetaan, on ihmisen rajoitettu rationaalisuus. Ajatuksen rajoitetusta rationaalisuudesta esitti Herbert Simon, joka palkittiin tieteellisistä ansioistaan vuonna 1978 Nobel-palkinnolla.

Tieteellisen tutkimuksen piirissä on todettu, että ennakoinnin avulla rajoitetun rationaalisuuden ongelmaa voidaan pienentää, mutta kaikista pyrkimyksistä huolimatta rajoitetun rationaalisuuden ongelmaa ei voida koskaan kokonaan poistaa.

Päätöksenteko tapahtuu aina aidosti epävarmuuden oloissa, mutta silti voimme vaikuttaa mm. riskien hallintaan ja riskien suuruuteen.

Meillä on olemassa ainakin kolme erilaista tapaa nähdä ennakointi suhteessa päätöksentekoon.  Ensimmäinen lähestymistapa on ollut laajasti hyväksytty yritysmaailmassa. Sen mukaan ajatellaan, että johtajat ovat täysin vastuussa ennakoinnista ja päätöksenteosta. Koska johtajille maksetaan päätöksenteosta ja päätösten laadusta, myös päävastuu päätöksenteon valmistelusta kuuluu pääosin johtajille. Tämän perusajattelumallin mukaan vain johtajat voivat tarvita ennakointia ollakseen nerokkaita ennakoijia ja päättäjiä. Tämä oletus on tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuudessa tunnettu ”genius forecaster” – oletuksena.

Useimmat tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijat pitävät tätä oletusta nerokkaista johtajista liian optimistina olettamuksena, koska aidosti nerokkaita johtajia on vähän suhteessa johtajien kokonaispopulaatioon. Toisaalta empiirissä tutkimuksissa on havaittu, että erittäin nerokkaiksi arvioidut johtajat tekevät vääriä arvioita johtuen päätöksentekoon liittyvistä kompleksisista tekijöistä. Virheitä syntyy erityisesti sosiaalisesti paineisissa tilanteissa.

Jos hyväksymme rajoitetun rationaalisuuden realistiseksi lähtökohdaksi päätöksenteossa, on rationaalista kytkeä ennakointi (mukaan lukien ennakointijärjestelmien kehittäminen) päätöksenteon valmisteluun. Nykyisin erääksi päätöksenteon kannalta keskeisiksi teorioiksi nähdään systeemiteoria ja prospektiteoria.

Prospektiteoria on psykologiassa sekä taloustieteessä Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn vuonna 1979 kehittämä teoria inhimillisestä päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa. Prospektiteorian on tarkoitus olla astetta uskottavampi vaihtoehto taloustieteen odotetun hyödyn teorialle. Psykologi Kahneman sai työstään taloustieteiden Nobel-palkinnon vuonna 2002 yhdessä laboratorio-oloissa tehtäviin kokeisiin erikoistuneen Vernon Smithin kanssa. Kognitiopsykologinen tutkimus on tärkeä osa ihmisen päätöksentekoa koskevaa tutkimusta.

Prospektiteorian mukaan päätöksenteko tapahtuu kahdessa eri vaiheessa. Ensin eri mahdolliset vaihtoehdot järjestetään jonkin heuristiikan mukaisesti siten, että päätöksenteko on helpompaa. Sitten eri vaihtoehdoista aiheutuvia tappioita ja tuloja arvioidaan jonkin referenssipisteen mukaisesti. Arvotusfunktio, joka kulkee referenssipisteen läpi, on S-kirjaimen muotoinen ja epäsymmetrinen. Epäsymmetria tarkoittaa sitä, että kun annetaan sama absoluuttisen arvon vaihtelu, tappiolla on aina suurempi vaikutus kuin voitoilla. Ihmiset välttelevät tappioita voimakkaammin kuin tavoittelevat voittoja. Tämä tulos on normaalin mikrotaloustieteen hedonistisen ja rationaalisuutta painottavan ajattelumallin vastainen tulos. Empiiriset laboratoriotutkimukset ovat useissa yhteyksissä vahvistaneet prospektiteorian päähypoteeseja.

Systeemiteoria tarjoaa teoreettisen taustan erilaisten päätöksentekotilanteiden kartoitukselle, myös suhteessa tulevaisuuden heuristisiin prospektiiveihin. Dave Snowdenin kehittämän ”Cynefin” – näkökulman mukaan yleensä päätöksentekotilanteet luokitellaan neljään eri ryhmään: (1) Yksinkertaisia systeemejä koskeviin, (2) monimutkaisia systeemejä koskeviin, (3) kompleksia systeemejä koskeviin ja (4) kaoottisia systeemejä koskeviin päätöksentekotilanteisiin. Ennakointitutkimus voi helpottaa erityisesti tilanteita 1-3. Kaoottisia systeemejä varten sen sijaan tarvitaan tarkkaan suunniteltuja hätätilannejärjestelmiä, jotka perustuvat tarkalle riskianalyysille ja riskitilanteiden kartoitukselle.

Kolmas näkökulma perustuu ideaalille rationaalisesta päätöksenteosta. Kuten edellä toin esiin, ihmisen rationaalisuutta päätöksentekijänä voidaan epäillä perustellusti, mutta uusin keinoälytutkimus (AI) voi mahdollistaa rationaalisen päätöksenteon ohjelmoitujen algoritmien pohjalta. Voimme käyttää algoritmien suunnittelussa joko rationaalisen päätöksen teorioita tai prospektiteoriaa. Tässä vaihtoehdossa voimmekin ajatella että kehitämme ennakointirobotteja erilaisia päätöksentekotilanteita ajatellen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse epärealistisesti olettaa kaikkien ihmisten kykenevän rationaaliseen päätöksentekoon tai nerokkaan johtajan olevan oikeasti olemassa. Voimme rakentaa keinoälytutkimuksen pohjalta uudenlaisen ”keinorationaalisuuden”, joka vastaa rationaalisen päätöksenteon ideaaleja ja huomioi toimintaympäristön kasvaneen kompleksisuuden.

Kuten hyvin tiedetään, jo nyt esimerkiksi pörsseissä käytetään päätöksentekorobotteja, jotka toimivat algoritmien pohjalta. Tämän tyyppinen mahdollisuus on yhä enemmän mahdollinen vaihtoehto monille yrityselämän ja julkisen hallinnon organisaatioille jo pelkästään johtuen massadatan runsaasta saatavuudesta. Erityisesti valtiovallan ja yritysmaailman tulisi olla kiinnostunut keinoälyn ja robotisaation tuottamista mahdollisuuksista, koska niiden avulla voimme rajoittaa rajoitetusta rationaalisuudesta koituvia laajoja ongelmia ja yhteiskunnallisia tappioita.

Elämme murrosaikaa keinoäly- ja robotisaatiotutkimuksessa ja mahdollisuutemme aikaisempaa paremmalle päätöksenteolle ovat kasvussa. Silti valitettavasti voimme edelleen jopa päivittäin havaita, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa esiintyy edelleen vakavia ongelmia, joista aiheutuu isoja taloudellisia menetyksiä ja kärsimyksiä ihmisille.

Nämä havainnot kertovat viime kädessä vain sen asian, jonka jo varsin hyvin tiedämmekin – että rajoitettu rationaalisuus on edelleen yksi keskeinen ongelma kaikessa inhimillisessä päätöksenteossa.

Laadukkaan ennakointiosaamisen kehittäminen on avainkysymys ja todellinen haaste, jos rajoitetusta rationaalisuudesta aiheutuvia inhimillisiä ja sosiaalisia kärsimyksiä halutaan minimoida.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu

 

Lisätietoja:

Algoritmit ja tietokoneohjelmat. Verkkosivu: http://www.cs.tut.fi/etaopetus/titepk/luku14/algoritmi.html

Cynefin. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/Cynefin

Dixon, Huw (2001) Artificial Intelligence and Economics. Teoksessa “Surfing Economics – Essays for the Inquiring Economics”. Verkkosivut: http://www.huwdixon.org/SurfingEconomics/chapter7.pdf

Economist (2013) Rise of the robots. Verkkosivut: http://www.economist.com/news/leaders/21599762-prepare-robot-invasion-it-will-change-way-people-think-about-technology-rise

Economist (2014). The invisible unarmed. Verkkosivut: http://www.economist.com/news/special-report/21599526-best-robot-technology-unseen-invisible-unarmed?zid=291&ah=906e69ad01d2ee51960100b7fa502595GigerenzerGerd; Selten, Reinhard (2002) Bounded Rationality: The Adaptive Toolbox. MIT Press. Verkkosivut: http://books.google.fi/books?id=dVMq5UoYS3YC&dq=%22bounded+rationality%22&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q=%22bounded%20rationality%22&f=false

Rajoitettu rationaalisuus päätännässä (Simon 1957). Verkkosivu: http://www.mv.helsinki.fi/home/aberg/esv993/tsld020.htm

Simon, Herbert (1957) A Behavioral Model of Rational Choice. In Models of Man, Social and Rational: Mathematical Essays on Rational Human Behavior in a Social Setting. New York: Wiley.

Simon, Herbert. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_A._Simon

Simon, Herbert A. Facts. Nobelprizes. http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/economic-sciences/laureates/1978/simon-facts.html

Snowden, Dave. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/Dave_Snowden

Snowden, David J. & Boone, Mary E (2007) A Leader’s Framework for Decision Making of the circumstances they face. Harvard Business Review Journal (November 2007). Verkkosivut: http://sistemas.uniandes.edu.co/~isis4617/dokuwiki/lib/exe/fetch.php?media=principal:hbr-article.pdf

Tsang, E.P.K. (2008) Computational intelligence determines effective rationality. International Journal on Automation and Control 5 (1): 63–6. doi:10.1007/s11633-008-0063-6.

4 vastausta “Ennakointi, rationaalisuus ja rajoitettu rationaalisuus päätöksenteossa

  1. Ymmärrän, että kirjoittajan tavoite on edistää omaa tieteenalaansa, ja todennäköisesti robotit jaksavat pyörittää algoritmeja ihmistä pidempään saavuttaen tarkempia ennusteita suljetuissa systeemeissä. Ne ovat kuitenkin yhtä riippuvaisia annetuista muuttujista ja niiden arvoista kuin ihmisetkin, eli niidenkin rationaalisuus on rajoitettua. Mielestäni on jopa vaarallista väittää, että tällaiset robottipäätökset olisivat lähtökohtaisesti oikeampia, tai parempia, kuin inhimillinen valistunut arvaus. Eikä konetta kiinnosta ”inhimillinen ja sosiaalinen kärsimys”.
    Maailmankaikkeus on kuitenkin suhteellisen avoin järjestelmä, jossa muutokset tapahtuvat sub-atomaarisella tasolla. Se miten ihmiset havaitsevat muutokset, ja mitä tästä informaatiosta pidetään relevanttina syötettäväksi roboteille, on aina vain karkeaa tyypittelyä. Kaoottisuus tulee aina vaikuttamaan valintojen jälkeisiin prosesseihin ja tulevaisuuden historiankirjoittajat saavat kiistellä olisiko ollut valittavissa muita vaihtoehtoja.

  2. Hyvä pointti, ennen kaikkea on kiinnitettävä huomio robotiikan riskeihin päätöksenteossa. Robottien ylivertainen laskentakapasiteetti voi tuottaa niille auktoriteetin aseman, jollaista niille ei haluttaisi. Päätöksentekijänä robotti johtaa päätöksensä suljetusta aineistosta ja annetuin menetelmin, eikä voi ottaa mukaan uusia tekijöitä jos lopputulos vaikuttaa absurdilta. Toisaalta robottien voima on virheiden minimointi ja datan massa-analyysi. Annetuilla parametreilla ne siis pystyvät sellaiseen rationaliteettiin, johon ihminen ei yksinkertaisesti pysty.

  3. Hmm… pitäisiköhän taas aloittaa käsitteiden määrittelystä?
    Mielestäni tässäkin olisi erotettava toisistaan loogisesti/ matemaattisesti pätevä päättely, – joka on varmasti roboteilla tehokkaampaa ja virheettömämpää kuin ihmisillä – rationaalisesta päätöksenteosta, joka tähtää tietynlaiseen tulokseen, ja on siten riippuvainen arvovalinnoista. Jokainen päätös liittyy useisiin, jopa keskenään ristiriitaisiin arvoihin.
    Ei tietenkään ole ongelma ohjelmoida robotteihin näiden ’arvojen’ numeerisia tavoiteltavuusarvoja, jolloin voidaan välttää ”absurdit lopputulokset”. Mutta kuka määrittää tämän arvojärjestyksen?
    Otetaan esimerkki: Maapallon resurssit, väestönkehitys ja elämäntavat.
    Selvästi kytköksissä toisiinsa, yksi melko vakaa tekijä, kaksi muuttujaa. Tilanteen kehitys on helppo päätellä loogisesti ilman robottiakin, mutta millaisen tulevaisuuden haluamme? Kenen ehdoilla? Rationaalinen päätöksenteko tässä tilanteessa ei selvästikään saa jäädä vain yhden ihmisen vastuulle. Mutta enpä haluaisi antaa sitä valtaa taskulaskimellekaan! En edes ISOLLE sellaiselle… : )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This