Ennakointi ja ennustaminen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä on kaksi keskeistä käsitettä, joiden pohjalta tulevaisuutta hahmotetaan erilaisissa projekteissa. Käsitteistä toinen on vanhempi. Ennustamisesta on tulevaisuudentutkimuksen alalla puhuttu huomattavasti pidempään kuin ennakoinnista. Jo Delfoin oraakkelit ennustivat. Ennakointi (foresight) nousi tulevaisuudentutkijoiden tietoisuuteen ensimmäisen kerran selkeämmin vuonna 1983.

Professori Ben R. Martinia ja hänen tutkimusryhmäänsä voidaan pitää ennakointi – käsitteen tieteellisenä lanseeraajana tulevaisuudentutkimukseen. Käsite otettiin käyttöön vuonna 1983 eräässä pienessä SPRU-tutkimuslaitoksen projektissa, jonka nimi oli ”Project Foresight”. Tätä ennen SPRU oli toteuttanut projektin nimeltä ”Project Hindsight”. Uudella projektilla ”Project Foresight” haluttiin selvitellä käsitteellistä eroa historia-analyysiin ja täsmentää erityisesti käsitteellisesti sitä, mitkä ovat ennakointihankkeen peruspiirteet.

Ben R. Martin (2010) kertoo projektia koskevassa arviossaan, että projektiin ”Project Foresight” oli käytössä vain 11 500 puntaa ja 80 tutkijapäivää. Voimme todeta näin jälkikäteen, että harvalla akateemisella tutkimuksella on ollut niin kauaskantoisia seurauksia ja tuloksia.

Ennakointi liitetään käsitteenä yleensä teknologiaennakointiin. Teknologiaennakointi voidaan nähdä eräänä tärkeänä osana ennakointitutkimusta, joka on pääsääntöisesti soveltavaa tulevaisuudentutkimusta. Eräs keskeinen teknologiaennakoinnin sisällön määrittäjä oli Prof. John Irvinen ja Ben R. Martinin (1984) raportti ”Foresight in Science: Picking the Winners”.

Ennakointitutkimuksen kolme pilaria ovat Prof. Ian Milesin määrittelyn mukaan: (1) tulevaisuudentutkimuksen menetelmien suunniteltu soveltaminen, (2) ennakointitutkimuksen tulosten liittäminen päätöksenteon tarpeisiin ja (3) eri toimijatahojen verkostomainen yhteistyö ennakointitoiminnan yhteydessä.

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin kuuluu iso joukko diagnoosimenetelmiä, prognoosimenetelmiä ja päätöksenteon eri tukimenetelmiä. Päätöksenteon tukimenetelmät ovat menetelmällisesti hyvin lähellä strategisen ja visionäärisen päätöksenteon menetelmiä. Strategisen päätöksenteon tutkimus ja kehittämistoiminta pyrkii edesauttamaan eri päätöksentekovaihtoehtojen ja tavoitteiden priorisoinnissa.  Verkostoitumiseen taas liittyvät erilaiset osallistavat menetelmät ja dialogisuutta lisäävät ennakointiprosessit. Jotkut ennakointitutkimukseen erikoistuneet tutkijat – kuten VTT Tuoma Kuosa – tekevät selkeän eron osallistuttavien ja strategisten ennakointiprosessien välillä.  Osallistavien ennakointiprosessien avulla pyritään vahvistamaan kansalaisten osallistumista suoraan demokratiaan ja muihin demokraattisiin prosesseihin sekä muokkaamaan tulevaisuutta toivottuun suuntaan.

Ennakointi on täten enemmän käytännön tarpeita palvelevaa kuin perinteinen akateeminen tulevaisuudentutkimus tai ekonometrinen ja tilastotieteellinen ennustamistoiminta. Perusteos ennustamisajattelun osalta oli S. Encelin ja kumppaneiden (1975) teos ”The Art of Anticipation: Values and Methods in Forecasting”. Usein ennakoinnin piirissä toimivat asiantuntijat näkevät tulevaisuudentutkimuksen ja tilastotieteen harjoittajat ns. norsunluutornitieteilijöiksi. Tämä käsitys on ehkä liian mustavalkoinen. Tulevaisuudentutkimuksen kentässä on nähtävissä monia erilaisia painotuksia ja tutkimusotteita. Viime vuosina on ollut nähtävissä, että monet ennakointitutkijat ovat selvästi halunneet tehdä pesäeroa aikaisempaan tulevaisuudentutkimuksen traditioon.

Tieteellistä pohjaa ennakointitutkimukselle loi Professori Ian Miles kirjassaan ”Poverty of Prediction” jo vuonna 1975. Toinen hyvin vaikutusvaltainen teos ennakointitutkimuksen kannalta oli H.S.D. Colen (1973) teos ”Thinking about the Future”. Voidaankin esittää, että ennakointitutkimus tietyllä tavalla kypsyi jo 1970-luvun aikana ja vuonna 1983 se konseptoitiin täsmällisemmin Ben R. Martinin ja hänen läheisten kollegoiden toimesta Iso-Britanniassa. Tähän ennakoinnin sisäpiiriryhmään kuuluivat professorit Ian Miles, Geoffrey Oldham, Keith Pavitt, Roy Rothwell ja Tom Whiston.

Oppihistoriallisesti on ehkä mielenkiintoista todeta, että käsite ennakointi mainittiin ensimmäistä kertaa tieteelliseksi katsottavassa yhteydessä vuonna ilmestyneessä 1973 artikkelissa ”Technology Foresight for Congress”, joka julkaistiin A.C. Cahnin ja J. Primackin toimesta Technology Review-lehdessä (Vol. 75, No. 5, s. 39-48).

Ennakointitutkimuksen täsmällisemmät määritykset löytyvät vuonna 1983 julkaistusta Sussexin yliopiston SPRU-raportista ”Project Foresight. An Assessment of Approaches to Identifying Promising New Areas of Science”.  Tässä yhteydessä ennakointitutkimus määriteltiin eri tutkimusalueeksi kuin perinteinen tulevaisuudentutkimus tai strategisen suunnittelun tutkimus- ja kehitystoiminta.

Joskus näkee suomalaisessa keskustelussa ennakoinnin nähtävän olevan jotenkin uusi ilmiö. Oppihistoria ennakointitutkimuksen osalta juontuu kuitenkin jo 1970- ja 1980-luvuille. Tämä on hyvä muistaa arvioitaessa ennakointitutkimuksen asemaa osana tulevaisuudentutkimusta. Kyse on siis asteittain ja pitkäjänteisesti vahvistuneesta tieteellisestä tutkimustraditiosta. Ei hetkessä keksitystä tieteellisestä käsitteestä.

Professori Ben R. Martin (SPRU, Sussexin yliopisto) ja professori Ian Miles (PREST, nykyisin innovaatiotutkimuksen yksikkö, Manchesterin yliopisto) ovat ehkä kaksi keskeisintä hahmoa ennakointitutkimuksen modernin tradition alkuvaiheen käynnistämisessä ja luomisessa.

Lisätietoja:

Keenan, M., Loveridge, D., Miles, I. & Kaivo-oja, J. (2003) Handbook of Knowledge Society Foresight. Prepared by PREST and FFRC for European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. European Foundation. Dublin. Web: http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2003/50/en/1/ef0350en.pdf

Kuosa, T. (2012) The Evolution of Strategic Foresight. Navigating Public Policy-making. Ashgate Pub & Gower. Surrey, UK.

Loveridge, D. (2009) Foresight. The Art and Science of Anticipating the Future. Routledge. New York.

Martin, Ben R. (2010) The origins of the concept of ‘Foresight’ in science and technology: An insider’s perspective. Technological Forecasting and Social Change, 77, s. 1438-1447.

Miles, I. (2010) The development of technology foresight: A review. Technological Forecasting and Social Change, 77(9), s. 1448-1456.

Rohrbeck, Rene (2010) Corporate Foresight: Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm, Springer Series: Contributions to Management Science, Heidelberg and New York.

Wells, H.G. (1964) Wanted: professors of foresight. Futures Research Quarterly, 3, s. 89-91.

Yksi vastaus "Ennakointi ja ennustaminen"

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This