Ville-Veikko Pulkka: Kansalaiset eivät halua kieltää työntekijöiden asemaa heikentäviä alustoja

Tutkimusblogisarjani ensimmäisessä ja toisessa osassa käsiteltiin suomalaisten näkemyksiä työllisyyden kehityksestä ja muista työmarkkinamuutoksista digitaalisessa taloudessa. Ennen siirtymistä kansalaisten kannattamiin politiikkatoimenpiteisiin, käsittelen kyselytutkimusaineistomme pohjalta vielä yhtä digitaalisen talouden työmarkkinoihin keskeisesti liitettyä ilmiötä eli työn organisointia digitaalisten alustojen kautta. On lukuisia syitä uskoa, että alustatalous muovaa automaation ohella työmarkkinoitamme lähitulevaisuudessa.

Digitaaliset alustat ovat ”tietoteknisiä järjestelmiä ja niihin liittyviä yhteisiä toimintaperiaatteita, joilla eri toimijat – käyttäjät, tarjoajat ja muut sidosryhmät yli organisaatiorajojen – yhdessä toteuttavat lisäarvoa tuottavaa toimintaa.” Kuten suomalaisen asiantuntijaryhmän määritelmästä selviää, alustatalous on laaja käsite, johon on mahdollista yhdistää valtava määrä hyvinkin erilaisia toimijoita.

Työelämän tutkimuksessa alustatalouteen kohdistunut kiinnostus selittyy kuitenkin ensisijaisesti keikkatalouden ja on demand -talouden käsitteiden kautta. Digitaaliset alustat mahdollistavat siis työprosessien pilkkomisen yhä pienempiin osiin siten, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat entistä tehokkaammin; joissain tapauksissa jopa kansallisvaltioiden rajoja kunnioittamatta.

Lyhytaikaisten ja väliaikaisten työsuoritteiden teettäminen joustavasti ja kustannustehokkaasti ilman työsuhteita on taloudellisesti houkutteleva mahdollisuus useille yrityksille. Digitaaliset alustat mahdollistavat myös työntekijöiden läpinäkyvän arvioinnin työntekijöistä annetun aikaisemman palautteen perusteella. Näistä syistä vielä toistaiseksi varsin marginaalisessa asemassa olevan alustatyön voi olettaa lisääntyvän tulevaisuudessa. Alustatalouden houkuttelevuudesta kertoo esimerkiksi huonekalujätti Ikean syyskuussa 2017 tekemä päätös ostaa työntekijöiden välittämiseen erikoistunut alustatalouden pioneeri TaskRabbit.

Alustatalous[i] on vielä monelle kansalaiselle epäselvä käsite. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kyselyssämme alustataloutta koskeviin kysymyksiin ei osattu muodostaa mielipidettä yhtä helposti kuin muihin digitaalista taloutta koskeviin väittämiin. Tämä on osittain myös sukupolvikysymys: etenkin yli 65-vuotiaiden ikäluokassa alustatalous vaikuttaisi olevan vieras ilmiö.

Julkinen keskustelu on demand -alustoista on keskittynyt Suomessa lähinnä jatkuvaan kuohuntaan taksisovellus-Uberin ympärillä sekä ruoanvälityspalvelu-Woltin palkkioihin liittyneeseen kritiikkiin. Työelämän tutkimuksessa on puolestaan toistuvasti varoiteltu, että työn lisääntyvä organisointi alustojen kautta voi johtaa työntekijöiden aseman heikentymiseen. Pahimmillaan digitaalisten alustojen kautta työskentelevä itsensä työllistäjä voikin olla työntekijän kaltaisessa asemassa ilman työntekijöitä suojaavia työehtosopimuksia, työnlainsäädäntöä tai ansioturvaa. Itsensä työllistäjien kohdalla pienituloisuusriski on selvästi palkansaajia suurempi.

Digitaalisten alustojen monimuotoisuudesta (vrt. esim. Amazon ja Airbnb) huolimatta ihmisten mielikuvat alustataloudesta liittynevät ennen muuta keikkaluonteiseen työhön on demand -alustoilla. Kyselymme kannalta tämä ei ole kuitenkaan ongelma, koska olemme kiinnostuneita nimenomaan kansalaisten näkemyksistä tämän alustatalouden osa-alueen suhteen.

Käsittelemme kansalaisten näkemyksiä työn organisoimisesta alustojen kautta kahden kysymyksen kautta. Ensiksi pyrimme hahmottamaan, onko työntekijöiden aseman heikentyminen kansalaisten mielestä riittävä perustelu alustojen kieltämiselle. Toiseksi arvioimme, onko kansa vakuuttunut alustoihin liitetyistä taloudellisista mahdollisuuksista siinä määrin, että haluaisi niitä tuettavan myös politiikkatoimenpitein. Suomessa käydyn melko kielteisen julkisen keskustelun ja työelämän tutkimuksen popularisoimien arvioiden pohjalta voisi ajatella, että kansalaiset näkevät työntekijöiden aseman heikentymisen ongelmallisena.

Kyselymme ei kuitenkaan tue tätä näkemystä. Ainoastaan 29 prosenttia kansalaisista kieltäisi työntekijöiden asemaa heikentävät digitaaliset alustat.

Taulukko 1

Sosiodemografiset erot näkemyksissä työntekijöiden asemaa heikentävien alustojen kieltämisen suhteen

Naisten ja miesten välillä havaitaan tilastollisesti merkitseviä eroja (p-arvo 0,046), mutta erot eivät ole huomattavia. Käytännössä ero näkyy siinä, että naiset (8,5 % ei osaa sanoa) pystyvät miehiä (4,8 % ei osaa sanoa) harvemmin muodostamaan mielipiteen esitettyyn väitteeseen.

Ikäluokittaisessa tarkastelussa havaitaan kuitenkin jo selkeämpiä eroja (p-arvo 0,000). Tätä ei voi pitää yllättävänä, koska vanhimmat ikäluokat eivät liene aktiivisimpia digitaalisten alustojen käyttäjiä. Tämä näkyy myös EOS-vastausten määrissä. Silti yli 65-vuotiaidenkin ikäluokasta työntekijöiden asemaa heikentävät alustat olisi kieltämässä vähemmistö eli 42,5 prosenttia.

Taulukko 2

Eroja (p-arvo 0,000) suhtautumisessa alustatalouteen työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta löytyy myös koulutusasteen mukaan. Korkeakoulutetut ja ylioppilaat haluavat kieltää alustat selvästi muita harvemmin. Heillä on myös vahvin näkemys asiasta.

Taulukko 3

Ammattiryhmittäisessä tarkastelussa (p-arvo 0,000) esille nousee eläkeläisten (41,3 % samaa mieltä) ja johtavassa asemassa työskentelevien (37,2 % samaa mieltä) muita jyrkempi suhtautuminen työntekijöiden aseman heikentymiseen.

Kiinnostavana voi pitää, että osa-aikatyöntekijät (81,3 % eri mieltä) vastustavat alustojen kieltämistä kokopäivätyöntekijöitä (72,9 % eri mieltä) ja työttömiä (71 % eri mieltä) useammin (p-arvo 0,000).

Pienituloiset (35,4 % samaa mieltä) kieltäisivät puolestaan keski- ja suurituloisia (24,3 % samaa mieltä) herkemmin työntekijöiden asemaa heikentävät alustat (p-arvo 0,000). Pienituloiset (8,6 % ei osaa sanoa) ovat kuitenkin muita tuloluokkia (4 % ei osaa sanoa) epävarmempia mielipiteessään.

Vähemmän yllättäen työväenpuolueiden kannattajat olisivat muita herkemmin kieltämässä työntekijöiden asemaa heikentävät alustat (p-arvo 0,000). SDP:n (46,2 % eri mieltä ja 45,2 % samaa mieltä) ja vasemmistoliitonkin (45,5 % eri mieltä ja 47,7 % samaa mieltä) kannattajien mielipiteet ovat kuitenkin jakautuneet.

Alustojen kieltämisen suhteen havaitaan eroja myös alueittain[ii] (p-arvo 0,025). Helsinki-Uusimaalla alustat haluttaisiin kieltää muuta maata harvemmin. Helsinki-Uusimaalla näkemys on myös muuta maata selkeämpi.

Taulukko 4

Alustatalouteen on liitetty toistuvasti myös merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Työntekijöiden aseman heikentymisen sijaan ne voivat luoda uusia ansaintamahdollisuuksia yritysten lisäksi myös yksittäisille työntekijöille. Edellä mainittu suomalainen asiantuntijaryhmä on suositellut alustojen tukemiseksi yleisinä politiikkatoimenpiteinä muun muassa nykyistä yrittäjä-palkansaaja vastakkainasettelun ylittävää sosiaaliturvaa, ennakoitavaa ja oikeudenmukaista yritysverotusta, digitaloutta sallivaa lainsäädäntöä sekä datan yhteisiä pelisääntöjä.

Kyselyssämme kansalaisten suhtautumista alustatalouteen pyrittiinkin hahmottamaan myös kysymällä, tulisiko alustatalouden kasvua tukea poliittisesti. Kansalaisten mielipidettä kartoitettiin kysymällä mielipidettä seuraavaan väitteeseen: Digitaalisten alustojen käyttöä on edistettävä politiikkatoimenpitein, esimerkiksi verotuksen kautta. Mikäli kansalaiset eivät ole kovin innostuneita työntekijöiden asemaa heikentävien alustojen kieltämisestä, ei suomalaisia voi kuvata myöskään täysin vakuuttuneiksi alustatalouden tukemisen mielekkyydestä: alustojen käyttöä haluaisi tukea politiikkatoimenpitein vain niukka enemmistö, eli 52 prosenttia kansalaisista. Täysin samaa mieltä esitetyn väitteen kanssa on ainoastaan 13 prosenttia vastaajista.

Taulukko 5

Naisten ja miesten välillä havaittu ero (p-arvo 0,000) on jälleen lähinnä mielipiteen selkeydessä. Naisista 15,7 % ei osaa sanoa siinä missä miesten kohdalla lukema on 8,6 prosenttia. Miehistä täysin eri mieltä on 10,6 prosenttia, kun taas naisten kohdalla lukema on 6,2 prosenttia. Miehet (15,4 %) ovat kuitenkin myös naisia (10,1 %) useammin täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Ikäluokittain tarkasteltaessa (p-arvo 0,000) nuoret ikäluokat osoittautuvat valmiimmiksi tukemaan alustojen lisääntymistä myös poliittisin toimenpitein.

Taulukko 6

Myös koulutusasteen mukaista (p-arvo 0,000) vaihtelua mielipiteissä on havaittavissa; ei kuitenkaan erityisen suuressa määrin. Erot näkyvät merkittävimmin siinä, missä määrin eri koulutuksen saaneet osaavat muodostaa mielipiteen esitettyyn väitteeseen.

Taulukko 7

Ammattiryhmistä (p-arvo 0,000) poliittisin toimenpitein alustatalouden yrityksiä tukisi mieluiten johtavassa asemassa muiden palveluksessa työskentelevät (62,8 % samaa mieltä) sekä koululaiset ja opiskelijat (65,1 % samaa mieltä). Vähiten vakuuttuneita tukemisen mielekkyydestä ovat eläkeläiset (46,4 % samaa mieltä) ja yrittäjät (45,1 % samaa mieltä). Eläkeläisten keskuudessa on toki myös paljon (20,5 %) henkilöitä, jotka eivät osaa muodostaa mielipidettä väitteeseen.

Pienituloiset (32,4 % eri mieltä) tukisivat keski- ja suurituloisia harvemmin (38,7 % eri mieltä) alustoja politiikkatoimenpitein (p-arvo 0,000). Pienituloiset (15,9 % ei osaa sanoa) eivät kuitenkaan osaa muodostaa asiaan yhtä selkeää kantaa kuin muut tuloluokat (7,4 % ei osaa sanoa).

Kiinnostavana voi pitää, että osa-aikatyöntekijät ja työttömät kannattavat alustatalouden tukemista poliittisesti kokopäivätyöntekijöitä enemmän (p-arvo 0,000). Osa-aikatyöntekijöistä huomattava osa ei kuitenkaan osaa muodostaa väitteeseen mielipidettä.

Taulukko 8

Kiinnostavana voi pitää myös sitä, että hanakimmin alustoja olisivat tukemassa vihreiden kannattajien lisäksi vasemmistoliiton kannattajat, jotka ovat myös innokkaimmin kieltämässä työntekijöiden asemaa heikentävät alustat (p-arvo 0,000).

Taulukko 9

Johtopäätökset

Kyselytutkimuksemme keskittyy ensisijaisesti kansalaisten laajempiin näkemyksiin oletettavissa olevista työmarkkinamuutoksista sekä eri politiikkatoimenpiteiden kannatukseen digitaalisen talouden viitekehyksessä. Tästä syystä alustataloutta koskevaa kansalaismielipidettä ei ole voitu kartoittaa erityisen kokonaisvaltaisesti. Koska alustatalouden käsite ei ole kansalaisten keskuudessa erityisen selkeä, voi myös muotoilemiimme kysymyksiin liittyä ongelmia, joita emme ole osanneet huomioida. Kyselymme tuottaa kuitenkin alustavaa tietoa kansalaisten näkemyksistä alustakeikkatyön suhteen. On joka tapauksessa selvää, että kansalaismielipidettä tarvitsee tutkia jatkossa lisää.

Keskeisin johtopäätös tällä kertaa esitellyn aineiston pohjalta lienee se, että kansalaiset eivät näe alustojen kieltämistä oikeana tapana turvata työntekijöiden oikeuksia digitaalisessa taloudessa. Toisaalta vaikuttaisi myös siltä, että niiden taloudelliseen potentiaaliinkaan ei ainakaan vielä toistaiseksi täysin uskota.

Kyselymme perusteella sukupuoli ei vaikuta mielipiteeseen alustataloudesta merkittävällä tavalla. Kuten aiemmissakin työllisyys- ja työmarkkinamuutoksia koskevissa kysymyksissä, ikä erottaa kuitenkin melko selvästi vastaajia toisistaan. Nuoret eivät halua kieltää alustoja ja ovat alttiimpia myös tukemaan niitä politiikkatoimenpitein. Yli 50-vuotiaat ja etenkin yli 65-vuotiaat olisivat puolestaan herkimmin kieltämässä alustoja. Tosin vanhimmissa ikäluokissa on EOS-vastausten määrästä päätellen selvästi hankaluuksia hahmottaa, mistä alustataloudessa on itse asiassa kysymys. Nuorilla on epäilemättä enemmän kokemuksia digitaalisista alustoista niin palveluiden käyttäjinä kuin työntekijöinäkin.

Myös koulutusaste erottaa melko selvästi mielipiteissä alustatalouden suhteen: ylioppilaat ja korkeakoulutetut suhtautuvat perusasteen koulutuksen saaneiden ja ammattitutkinnon suorittaneita myönteisemmin alustatyöhön. Ylioppilaat ja korkeakoulutetut osaavat muodostaa mielipiteen alustatalouteen myös muita ryhmiä helpommin.

Iän ja koulutusasteen mukaisten erojen lisäksi kiinnostavimmat aineistostamme nousevat havainnot ovat alueelliset ja työmarkkina-aseman mukaiset erot. Helsinki-Uusimaalla työntekijöiden asemaa heikentäviin alustoihin suhtaudutaan muuta maata myötämielisemmin, mitä epäilemättä selittää yleisemmät käyttökokemukset. Helsinki-Uusimaalla useat meistä ovat ehtineet jo ajaa Uberilla tai tilanneet ruokaa ruoanvälityspalveluista ja kenties tätä kautta huomanneet alustojen edut asiakasnäkökulmasta.

Pidän kiinnostavana myös sitä, että osa-aikatyöntekijät vastustavat kokopäivätyöntekijöitä ja työttömiä enemmän alustojen kieltämistä. Todennäköinen selitys tälle on se, että nimenomaan osa-aikatyöntekijät näkevät alustojen kautta avautuvat työmahdollisuudet realistisena tapana lisätä käytettävissä olevia tuloja.

Seuraava blogi julkaistaan perjantaina 17. marraskuuta. Blogissa käsitellään, millaisilla politiikkatoimenpiteillä kansalaiset lisäisivät työvoiman sopeutumista digitaaliseen talouteen. Blogissa arvioidaan myös sitä, vaikuttavatko näkemykset työllisyyden ja työmarkkinoiden kehityksestä siihen, millaista politiikkaa kansalaiset kannattavat.

 

Ville-Veikko Pulkka

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomalainen työ murroksen jälkeen -tutkimushankkeessa sekä valmistelee Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikan väitöskirjaa digitaalisen talouden vaikutuksista työelämään ja yhteiskuntapolitiikkaan.

[i] Työmarkkinoihin kohdistuvasta kiinnostuksestamme johtuen alustatalous määriteltiin kyselyyn vastaajille seuraavasti: Alustatalous tarkoittaa työn teettämistä keikkaluonteisesti digitaalisia sovelluksia (esim. kotiapulaisia välittävä mobiilipalvelu-Treamer, ruoanvälityspalvelu-Foodora ja taksisovellus-Uber) hyödyntäen.

[ii] Aluetarkastelu noudattaa NUTS2-aluejakoa, jotta tilastoitavan ryhmän havaintoyksikköjen määrä pysyy riittävän suurena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share This